Kolme muskettikoiraa: jakso 1 (Matka alkaa)

 Game start

Alkudemo

Eletään vuotta 1625. Ranskassa Gascognen maaseudulla sijaitsee pieni kylä. Tässä kylässä asuu nuori poika D'Artagnan, joka elää tavallista maalaispojan elämää, leikkien ystäviensä kanssa puumiekoilla. Leikki tosin on varsin rajua, ja tälläkin kertaa D'Artagnan ja Francois saavat molemmat kuhmut päähänsä. Heidän leikkinsä kuitenkin keskeyttää muskettisoturi, joka pysähtyy kehumaan nuorukaisten miekkailutaitoja. Samalla vieras ilmoittaa, että hänellä on asiaa kaupungin uljaimmalle miehelle. D'Artgnanin yllätykseksi soturi suuntaakin hänen isänsä kotiin. Selviää, että hänen isänsä on entinen sotilas ja muskettisoturikaartin kapteenin, de Trevillen vanha ystävä. Vieras kuuluukin de Trevillen kaartiin ja on tullut toimittamaan kirjettä D'Artagnanin isälle.

Kun D'Artagnan on harjoittelemassa miekkailua isänsä kanssa, Francoisin äiti tulee valittamaan hänen äidilleen siitä, miten Francoisilla on jälleen kuhmu päässään viimeisimmän tappelun jäljiltä. Myöhemmin D'Artagnanin vanhemmat keskustelevat siitä, miten nuorukaisen olisi jo hyvä oppia ymmärtämään, että miekka ei ole lelu.

Seuraavana aamuna D'Artagnin ikkunaan heittetään viesti. Se on Francoisilta. Selviää, että Francois aikoo haastaa D'Artagnanin uudelleen miekkaotteluun. Mitä D'Artagnan ei tiedä, on kuitenkin, että tällä kertaa Francois päättää voittaa juonittelemalla. Tämä valmistelee niityn kaveriensa kanssa siten, että se on täynnä ansoja. Myös D'Artagnan päättää valmistautua taisteluun. Hän varastaa isänsä haarniskan ja käyttää sitä hämäyksenä, voidakseen itse yllättää Francoisin ja tämän sakin. Francois ja kumppanit saavat kaikki kokea karvaan tappion. Taistelun päätyttyä D'Artagnanin isä tulee yllättäen niitylle. Tämä on päättänyt opettaa poikansa tavoille ja haastaa hänet kaksintaisteluun. Tällä kertaa oikeita miekkoja käyttäen. D'Artagnan saa nyt ensimmäistä kertaa huomata, miten vaativaa ja vaarallista miekkailu tositilanteessa on. Kuten arvata saattaa, nuori aloittelija häviää kokeneelle sotilaalle. D'Artagnan onnistuu kuitenkin sivaltamaan viillon isänsä takkiin, mistä hänen isänsä toteaa, että pojalla on lahjoja.

D'Artagnanin vanhemmat päättävät lähettää pojan Pariisiin, de Trevillen suojelukseen ja oppimaan sotilaaksi. Annetaan myös ymmärtää, että de Trevillen kirjekin ilmeisesti oli ehdottanut jotain sen suuntaista. Isä antaakin D'Artagnanille suosituskirjeen, joka on suunnattu de Trevillelle. Näin D'Artagnan jättää hyvästit vanhemmilleen ja ystävilleen ja aloittaa matkansa kohti Pariisia.

First stage comleted!

Puhutaanpa hetki tämän sarjan introsta. Mitä hitsiä. Sarjan introssa ei sinäänsä ole mitään, mitään vikaa, ainakaan melodian tai laulun osalta. Mutta se instrumentaalikuvio. I-U-U I-I-U-U. Intron taustalla soi korviaraastava syntikkaääni, jota voi kuvata lähinnä sanalla kitkutus. Aloin muistelemaan, että espanjankielisessä introssa ei vastaavaa muistaakseni kuulunut yhtä vahvasti (näitä introja tuli kuunneltua moneen kertaan) Pikaisen tarkistuksen jälkeen sain todeta, että näin todellakin on. Espanjankielinen intro on suorastaan herttaista kuunneltavaa. Outo taustaääni kuuluu siinäkin, mikäli tarkkaan kuuntelee. Se ei kuitenkaan tunnu överiltä ja ärsyttävältä.

Espanjankielinen outro:

Sanat ovat kyllä jopa kornimmat kuin suomalaisessa versiossa...

Suomenkielinen outro:

Palataanpa kuitenkin takaisin sarjaan. Kolme muskettikoiraa alkaa samaan tapaan kuin Matka maailman ympäri 80 päivässäkin, nimittäin viehättävällä kertojaspiikillä, jossa kerrotaan, missä mennään ja milloin.

 "Eletään vuotta 1625 ja pojat ovat vielä poikia."

...

Jaahas. No. 1980-luku ei ollut vielä ihan samalla tasolla sukupuolten välisen tasa-arvon suhteen. Annettakoon anteeksi. Jatketaan. Että okay, boomer.

Jakso alkaa varsin herttaisella miekkailukohtauksella. Täytyy sanoa, että animaatiojälki on tässä kohtauksessa yllättävän sulavaa. Kun vertaa länsimaisiin animaatioihin (miinus Disney ja Warner Bros. tietenkin) tuolta aikakaudelta, täytyy sanoa, että kyllä Japanissa osattiin jo silloin tehdä paremmin liikkuvaa kuvaa. 

Taistelun tuoksinnassa voi huomata erään suorastaan huvittavan tutun yksityiskohdan. D'Artagnanin nenä hehkuu punaisena tämän suuttuessa. Tulee aivan mieleen eräs toinen BRB:n klassikkohahmo. Näköjään hehkuvat ruumiinosat ovat jonkin sortin tavaramerkki tälle porukalle.

"Petteri Punakuono, oli poro nimeltään..."

Jakson edetessä tulee kiinnitettyä huomiota, miten epätasaista animaatio lopulta on. Aina välillä on todella sulavia kohtauksia. Toisinaan taas hahmo pönöttää paikoillaan monta sekunttia niin, että vain suu liikkuu. Tämä tuntui toisaalta varsinkin nimettömän muskettikoiran kohdalla tahalliselta ratkaisulta, joka korostaa sotilaan jäykkyyttä. Siitä päästäänkin tämän sarjan huvittavaan ongelmaan.

Muskettikoirat. 

Tuohon kuninkaan yksityisarmeijaan viitataan tosiaankin muskettikoirina. Tässä ei sinänsä ole mitään outoa, kansoittaahan maailmaa antropomorfiset eläimet. Ongelmana on kuitenkin juuri se. Kaikki sarjan antropomorfiset eläimet eivät nimittäin ole koiria. D'Artagnanin perheen palvelijana toimii sika. Tämä saa termin "muskettikoira" kuulostamaan huolestuttavan eksklusiiviselta. Tarkoittaako se, että sotilaiksi kelpuutetaan vain koiria? Tiedän, tiedän, termi sai alkunsa espanjankielisestä versiosta, jossa muskettisotureita tarkoittava sana "mosquetero" saadaan helposti muutettua sanaleikkimuotoon "mosqueperro", jolloin mukaan tulee "koira"-sana. Tämä pun ei kuitenkaan toimi ollenkaan esimerkiksi englanniksi tai suomeksi. Eikö olisi ollut fiksumpaa jättää koko "koira" suosiolla pois?

Juonellisesti jakso toimii varsin suoraviivaisesti. Tutuksi tulee niin D'Artagnanin perhetausta, ystäväpiiri kuin ympäristö, jossa hän on kasvanut. Kun juonikuviona on nimenomaan matkaanlähtö, on tärkeää näyttää, millaisen paikan päähenkilö oikein jättää taakseen. Muutoin eron hetkestä ei tule yhtä emotionaalista (*krhmkrhmHighguardianspicekrhmkrhm*). Tällaista kohtaa ei myöskään ole samalla tavalla kirjassa, sillä kirja alkaa D'Artagnanin ollessa jo matkalla. Jäähyväisiin vanhempien kanssa viitataan vain takautuvasti.

Se, minkä olin ehtinyt unohtamaan, oli miten aikuista keskustelua tässä jaksossa käydään. D'Artagnanin vanhemmat juttelevat D'Artagnanin mentyä jo nukkumaan siitä, miten väkivaltaiseksi poika on käynyt vuosien varrella. Siitä, miten usein hän on tapellut muiden kylän nuorten kanssa ja miten heidän ei saisi oppia tappamaan toisia miekoilla. D'Artagnanin isä vähättelee sanomalla, miten D'Artagnan ystävineen eivät ole enää lapsia ja että hän vain harjoittelee puolustamaan itseään ja maataan. Tähän hänen äitinsä vastaa, että D'Artagnan pitää miekkaa leluna. Vau... hyviä pointteja. Toki minua hieman huvittaa, että D'Artagnanin isä, entinen sotilas, ei ole älynnyt opettaa poikaansa olemaan pelleilemättä miekalla. Toki hän myöhemmin tässä jaksossa opettaakin, mutta palataan siihen pian.

D'Artagnanin lyhyt uusintaottelu Francoisin kanssa on... no, piirrettytappelu. Kun molempien osapuolten strategia on lähtökohtaisesti pelleilyä, niin vaikea lopputuloksesta on tulla mitään muuta kuin pelleilyä. Suurempaa viihdettä sen sijaan oli, miten useampi kohtaus tässä osiossa näytti aivan animaatiovirheiltä. Kun taistelun keskellä näytetään sitä, miten Isä-D'Artagnan ihmettelee kadonnutta haarniskaa, sen puute jalustalla kuvataan vilkkuvalla animaatiolla, jossa haarniska ensin näkyy ja sitten ei näy jalustalla.

Isä D'Artagnan ihmettelee tämänkertaisia grafiikkabugeja.

Sitten päästäänkin oikeasti mielenkiintoiseen taisteluun. D'Artagnanin isä tulee paikalle näyttämään pojallleen taivaan merkit (kirjaimellisesti, sillä taivaalle kertyy yhtäkkiä synkkiä pilviä, kun tämä aloittaa taistelun). Nuoren tohelon on aika oppia käsittelemään miekkaa arvokkaasti, eikä vain sohimaan holtittomasti. Miekat ovat sentäään teroittamattomat, mutta isä korostaa, että ne tekevät silti varsin pahaa jälkeä. En suoraan sanottuna edes muistanut etukäteen, miten taistelu tulisi päättymään. Olin huolestunut, että päähenkilömme mahdollisesti voittaisi isänsä, kokeneen entisen sotilaan, pelkällä päähenkilökortilla. 

Ensimmäinen pomotappelu

Mutta kaikeksi onneksi isäpappa osoittaa taitonsa. Hänen kääntyessä poispäin pojastaan katsoja kuitenkin saa huomata, että D'Artagnan onnistui saamaan ainakin yhden iskun perille: hänen takkinsa rintamuksessa on viilto. Uppista keikkaa, olisipa ollutkin ikävä takaisku, jos protagonistipojumme olisi vahingossa tappanut isänsä huolimattomuuttaan.

Whoopsie doopsie!

Ja lopulta D'Artagnan saa kuulla pääsevänsä lähtemään Pariisiin, musketti...koirakoulutukseen. Olipa hyvä, että Isä-D'Artagnan ehtii opettaa poikaansa olemaan sohimatta miekalla juuri ennen kuin lähettää tämän sotilaaksi. Olisi voinut tulla ongelmia, jos D'Artagnan olisi käyttänyt sotaväessä miekkaa miten sattuu.

Jäähyväiset ovat liikuttavat. D'Artagnan saa lahjaksi isänsä vanhan miekan ja tämän uskollisen hevosen, Sandyn (joka esiintyy myös kirjassa, tosin nimettömänä). Äiti lahjoittaa pojalleen... voi pojat... voidetta, joka parantaa kaikki haavat. Älkää vielä karatko mihinkään!! Kyllä tämä tästä. Ja kyllä, tämäkin menee miltei kirjan mukaan. Tosin kirjassa äiti antaa pojalleen reseptin siihen, kuinka valmistaa kyseistä voidetta (pidemmän päälle käytännöllisempi vaihtoehto, lyhyellä aikavälillä vähän noloa ja epäkäytännöllistä ("Olen kuolemaisillani, tuokaa minulle rosmariinia!")). Sitten tietty itketään vähän maailmalle lähtevän lapsen perään. On hienoa nähdä, että jopa päähenkilömme isä vuodattaa muutaman miehisen kyyneleen.

Ja näin äiti ojentaa lapselleen plot armorin.

D'Aaww!

Yllättävän somana käänteenä on se, että D'Artagnan kohtaa juuri ennen lähtöä D'Artagnan kohtaa Francoisin ystävineen. Aluksi Francois kiukuttelee tapansa mukaan, mutta yllättäen kysyy d'Artagnanilta, tuleeko tämä joskus takaisin katsomaan heitä. "I-It's not like we're friends or anything, b-baka!" 

No niin, ja pikku koiramme matka alkaa. Tässä sarjassa on jotain viehättävän videopelimäistä. Pelin alussa saadaan tarvittavat itemit ja varusteet. On sekä tutoriaali että välibossi. Ihme, ettei kukaan ole vielä tehnyt tästä peliä (en ainakaan ole kuullut???).

Jo ensimmäisestä jaksosta näkee, miksi koiramainen D'Artagnan on niin paljon mielenkiintoisempi seurattava kuin tuo kirjavastineensa. Ai niin, vai pitäisikö minun sanoa Dartanyaan? En osaa lausua juurikaan ranskaa, joten tuo ääntämistapa yllätti aikoinaan. Olisi tietyllä tapaa osuvampaa, jos D'Artagnan olisi antropomorfinen kissa. Joka tapauksessa, koira-d'Artagnan on vielä viaton lapsi, siinä missä ihmis-D'Artagnan on muistaakseni 18-20-vuotias. Toki koiraprotagonistimme ikää ei tässä mainita lainkaan, mutta väittäisin hänen käytöksensä perusteella (sekä sen, miten heitä tarkkaillut muskettikoira ihmetteli sitä, miten nuoria D'Artagnan ystävineen ovat ollakseen niin taitavia taistelijoita) että hän tuskin on yli 16-vuotias. Tästä syystä päähenkilömme lapsekkuus ja äkkipikaisuus tuntuu paljon perustellummalta. Ja mikä tärkeintä: se tiedostetaan ongelmaksi. Hahmo saa olla kömpelö, äkkipikainen, itsekäs, epärehellinen tai väkivaltainen. Tärkeää kuitenkin on se, että sarjan sisällä nämä asiat tiedostetaan! Varsinkin mikäli niistä on haittaa sarjan sisällä muille. On tärkeää, ettei esimerkiksi hahmon jatkuvaa äkkipikaisuutta kuitata jatkuvasti pelkkänä vitsinä. Ainakin, mikäli sarja olisi tarkoitus olla vähänkään vakavasti otettava. Tätä ei kuitenkaan tapahdu kirjassa. D'Artagnan syöksyy pääedellä ongelmasta toiseen onnistumatta kehittymään hahmona juuri lainkaan. Eräs hassu ongelma tämän sarjan D'Artagnanilla on. Kirjassa hänen etunimeään ei mainittu ja BRB ei syystä tai toisesta lähtenyt arvaamaan. Näin ollen D'Artagnanin vanhemmatkin kutsuvat poikaansa D'Artagnaniksi. Olisivat voineet vaikka käyttää historiallisen D'Artagnanin etunimeä Charles. Mikä on myös mielenkiintoista on se, että historiallinen D'Artagnan syntyi vuonna 1611. Tämä sarja alkaa vuodesta 1625. Eli siis historiallinen D'Artagnan olisi ollut kyseisenä vuonna 14. Ja se on suunnilleen se ikä, minkä ikäinen tämän sarjan koira-D'Artagnan on. Hmmmmm........

Toinen hieno seikka on se, että D'Artagnan ei seilvästikään ole tässä ylivoimainen. Kyllä, hän edelleen kärsii vähän päähenkilöydestä ja pärjää hiukan turhan hyvin kokemattomaksi miekkailijaksi. Kuitenkin hän on niin paljon uskottavampi kuin kirjaversion Gary Stu. Kaiken huipuksi koirapojumme vielä häviää taistelun ensimmäisessä jaksossa! Loistavaa! 

Sarjan hahmodesignit ovat todella ilmeikkäitä. D'Artagnan muistuttaa kyllä huvittavan paljon ressua. Vaatteet ovat, suorastaan surullista kyllä, paljon historiallisesti uskottavampia kuin suurimmassa osassa muista adaptaatioista. Moderni elokuvateollisuus on jostain syystä päättänyt, että vaatteiden värjäys keksittiin vasta uudella ajalla. Tai siltä se ainakin näyttää, kun suurin osa asusteista on mustia, ruskeita, harmaita ja valkoisia. Välillä aatelisetkin näyttävät suorastaan maaorjilta. Mutta tämä sarja! Kirkasta punaista, vihreää ja sinistä, niin kuin pitääkin olla. Vaatteetkin ovat malliltaan suunnilleen sellaiset kuin pitääkin. Erityisesti D'Artagnanin äidin vaatteet ovat suorastaan ihanat. Hänellä on jopa aikakaudelle kuuluva myssy. Yksi vaatekappale sen sijaan pistää silmään.

Tämä hirvitys.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että D'Artagnanilla on housut jalassa. Mutta ehei, hänellä on jatkuvasti jalassaan tämä hämmentävä kokovartalokalsariasu. Miksi? Miksi? Miksi tämä oli hyvä asuvalinta? Myöhemmin kuitenkin paljastuu muotivalinnan syy, kun D'Artagnan saa matkaan lähtiessään paremmat vaatteet päälle.

D'Artagnanin uusi kokovartalokalsariasu on lähes samanvärinen kuin hänen turkkinsa. Joten... tuo asu on tuollainen, jotta voisi näyttää, että hänellä ei Aku Ankka -tyyliin olisi housuja. Jep, älkää minulta kysykö, mitä järkeä tässä on.

MTV:n ääninäyttely on kelpo työtä ajalta, jolloin MTV vielä teki hyviä dubbeja. Huvittavaa oli se, että tunnistin Francoisin äänen Duel Mastersin Mimin kakkosääninäyttelijäksi (vähän googlailua ja Wikipedian selaamista, niin löysin kyseisen ihmisen nimenkin, Hannamaija Nikander). Ei, en oleta, että Duel Masters sanoisi suurimmalle osalle lukijoistani mitään. Henkilökohtaisesti se on kuitenkin yksi lapsuuteni nostalgisimmista animeista. Ja sen dubbi on niin loistava, että minun on kyllä pakko käsitellä sitä joku kerta blogissani.

Lopputunnuksesta sanottakoon vielä, että se on hyvin samantapainen kuin MY80P:nkin. Graafinen ilme on hyvin yhtäläinen ja lisäksi se samaan tapaan esittelee hahmoja. Sääli vain, että tässä tapauksessa outrokappale ei ole yhtä tasokas, pelkkä instrumentaaliversio introsta. Kyllä, korvia raastava syntikkaefekti kuuluu mukana. Tällä kertaa se suorastaan korostuu, kun ei ole lainkaan laulua peittämässä sitä.

Ja näin olemme saaneet käsiteltyä loppuun ensimmäisen jakson. Seuraavaan kertaan! Adieu!

World.exe has stopped working.