Tuulikuu -ajatuksia piirretyistä ja niin edelleen

 There's an impostor among us "Sanokaahan, kenen idea oli korvata etusivun juttu viivoilla ja laatikoilla?" Lontoossa sana herra Foggin mahdollisesta pankkiryöstäjyydestä on levinnyt lehtien kirjoittaessa aiheesta artikkeleita. Samaan aikaan Foggin ja kumppaneiden matka laivalla sujuu leppoisasti hyvän ruoan ja seuran parissa. He päätyvät samaan illallispöytään kenraali Kornin kanssa, johon he törmäsivät juuri ennen lähtöä. Porukkaa varjostavilla Fixillä ja Bullylla taas ei ole niin rattoisaa, sillä Bully kärsii edelleen merisairaudesta. Fogg suostuttelee laivan kapteenin käyttämään laivan moottoria purjeiden apuna, jotta he saisivat voitettua menettämänsä ajan. Transfer punoo seuraavaa ilkeää juontaan. Tällä kertaa hän on naamioitunut itse herrasmies Foggiksi, aikeinaan varastaa tämän huoneesta matkalaukku, jossa reissurahoja säilytetään. Suunnitelma menee kuitenkin mönkään, kun Fix ja Bully sattuvat tulemaan paikalle metelöimään. Samoihin aikoihin hilpeä seurueemme pela

Side quest, side quest, side queeeest!  Bongaa Transfer Sankarimme saapuvat Suezille. Heti alussa maihinpääsy tuottaa vaikeuksia, sillä Transfer on sabotoinut laivaa katkaisemalla ankkurin. He kuitenkin pääsevät lopulta maihin. Heidän on mentävä paikalliseen Britannian konsulaattiin hakemaan leimat passiinsa. Samaan aikaan poliisikaksikkomme on samaisessa paikassa tiedustelemassa, josko Foggin pidätysmääräys olisi jo tullut. He piiloutuvat sankariemme saapuessa paikalle. Porukka saa leimat passiinsa, mutta tilanne keskeytyy, kun Transfer (valeasussa, kuinkas muutenkaan) varastaa Mr. Foggin passin. Transfer pakenee kamelilla aavikolle. Sankarimme hommaavat kamelit ja lähtevät perään. Sankarimme saapuvat egyptiläisen temppeliraunion luokse. He huomaavat Transferin kamelin ja lähtevät etsimään tätä. Tico jätetään vahtimaan kameleita, mutta eipä aikaakaan, kun hän on jo lähtenyt seikkailemaan omillaan. Sillä välin Transfer piilottelee raunioissa ja päättää pelotella pientä hamsteriressua k

 Transferin päivä tyypillisenä ranskattarena Leppoisia nämä Pariisinmatkat, vai mitä? Fogg ja kumppanit saapuvat Pariisiin. Heidän täytyisi päästä Lyonin asemalle, mutta ongelmaksi muodostuu se, että kaikki hevosvaunut ovat jo varattuja. Kaikeksi onneksi eräs ranskalaisneiti lupautuu päästämään kävelemiseen uupuneet matkalaisemme vaunuunsa, koska heillä kerran on sama matka. "Ranskatar" osoittautuukin kuitenkin (taas kerran) Transferiksi valeasussa, ja työnnettyään kuskin vaunuista pois hän lähtee kuljettamaan joukkiotamme täysin vastakkaiseen suuntaan kuin heidän oli tarkoitus mennä. Seuraa taistelu vaunun katolla (Passepartout'n ja valeasuisen Transferin välillä). Kaiken tämän keskellä Mr. Fogg sattuu avaamaan matkalaukun ja löytää piilottelevan Ticon. Tico ryntää vaunun katolle ja yhdessä he saavat Transferin pudotettua kyydistä. Kun vaunu on saatu takaisin hallintaa, he kääntyvät ja suuntaavat takaisin kohti määränpäätään (Fixin ja Bullyn seuratessa heitä polkupyöräll

 Englantilainen, ranskalainen ja espanjalainen lähtevät kiertämään maailmaa... Hmm... jossain kohtaa Passepartout vaihtoi mustan pukunsa tuohon asuun, joka hänellä on matkan ajan. Herra Fogg palaa Reformiklubilta ja ilmoittaa Passepartoutille, että he lähtevät kiertämään maailman ympäri. Foggin matkasta tulee nopeasti etusivun juttu. Fix ja Bully huomaavat herrrasmiehemme kuvan lehdessä ja tunnistavat hänet täysin samannäköiseksi kuin virkailijan kuvailun pohjalta tehty piirros. He ilmoittavat asiasta poliisipäällikkö Rowanille, joka ei halua nostaa suurta meteliä todisteiden puutteessa, mutta määrää silti Fixin ja Bullyn seuraamaan Foggia. Herra Sullivan ei halua Foggin voittavan vetoa ja palkkaa siksi kaikessa hiljaisuudessa Transferin seuraamaan tätä varmistaakseen, että Foggin matka epäonnistuu. Sankarien saapuessa rautatieasemalle heitä on vastassa suuri väkijoukko hurraamassa; monet ovat päättäneet lyödä vetoa matkan puolesta tai vastaan. Niin Foggin ja Passepartout'n (ja ede

 "Vii mösjöö!" sanoi Jarmo Koski kun Passepartouta ääninäytteli "...ja ehkä elefanttikin!" Tarina alkaa Lontoossa vuonna 1872, eräänä aamuna. Englantilainen herrasmies, Phileas Fogg odottelee uuttaa palvelijaehdokasta tulemaan työhaastatteluun. Paikalle saapuukin ranskalainen Passepartout, mukanaan pieni laukussa piilotteleva hamsteri(?)ystävänsä Tico. Passepartout saa työpaikan Foggilta hienoisista vaikeuksista huolimatta. Herra Fogg lähtee päivittäiselle vierailulleen Reformiklubille. Samoihin aikoihin näytetään, kuinka poliisipäällikkö Rowan pähkäilee Englannin pankkia kohdanneen ryöstön kanssa. Virkailijan nenän edestä oltiin viety 52 000 puntaa. Rowan lähettää kaksi poliisia, Fixin ja Bullyn etsimään pankkiryöstäjää. Sillä aikaa Reformiklubilla herrasmiehet keskustelevat pankkiryöstöstä. Keskustelu kääntyy matkustamiseen lordi Guinessin väittäessä, että pankkirosvo on jo ehtinyt poistua maasta. Nousee esiin keskustelu siitä, kuinka nopeaa matkustaminen nykyisin

 Veikkailúistani (ja toistuvista ohjelmatoiveistani Ylelle) huolimatta espanjalaisen BRB Internationalin Maailman ympäri 80 päivässä ei saanut tänä vuonna TV-uusintaa. Sarja on tähän mennessä uusittu Ylellä vähintään kymmenen vuoden välein. Sen sijaan yllätykselläni ei ollut rajaa, kun huomasin, että 30.10. julkaistaisiin uudelleen DVD-boksi. Loistavaa. Ei muuta kuin julkaisupäivää odottelemaan. Kun 30. päivä sitten koitti, hankinta oli varsin nopea. Tällä hetkellä posti ei ole vielä tuonut sitä tullessaan, mutta sitä odotellessa. Jatkossa minun ei sitten tarvitsekaan turvautua kirjastosta kaukolainattuun puhkikuluneeseen DVD-kokoelmaan halutessani katsoa BRB:n klassikkoa (Nurmon kirjaston sietää kuitenkin olla ylpeä kattavasta valikoimastaan, muualta kyseistä DVD:tä ei löytynyt). Miksi sitten olen niin innoissani tuosta espanjalais-japanilaisesta, antropomorfisten eläinten tähdittämästä sarjasta? Sanotaan vaikka, että minulla on sen kanssa pitkä historia. Ja kuten varmaan voinee jo ar

 Aku Ankan taskukirja täytti tässä taannoin 50 vuotta. Tämän kunniaksi Taskari-faneja hemmoteltiin 928-sivuisella Täyttä kultaa  -juhlajulkaisulla. Kannet ovat komeat ja sisäkansissa komeilevat kaikki tähän mennessä julkaistut Aku Ankan taskukirjat (miinus teemanumerot). Varsin komea ulkonäkö, joten tulin uteliaaksi. Mitä tämä sarjakuvatiiliskivi oikein pitää sisällään? Katsotaanpa tarkemmin. Sisällyluettelo näyttää heti alkuun lupaavalta. Taskukirja sisältää "uusintoja" aikaisemmin julkaistuista Aku Ankoista ja tunnistan heti seasta ainakin pari tuttua seikkailua. Kotiimme on nimittäin vuosien varrella kertynyt kokonainen kirjahyllyllinen Aku Ankan taskukirjoja, mukaan lukien Taskari numero 1, Mikki Kiipelissä . Voin siis varmaankin melko huoletta sanoa, että Aku ja kumppanit ovat minulle varsin tuttuja kavereita. Joka tapauksessa, seuraavaksi luvassa on Antti Hulkkosen kirjoittama värikäs esipuhe, joka irroitti ainakin omalla kohdallani niin monta naurunpyrskähdystä, että