Maailman ympäri 80 päivässä: jakso 9 (Romyn pelastaminen)

Missä prinsessa viipyy?

Wouwouwou, hetkinen, mitä tohtori Watson täällä tekee!?

Lontoossa surkutellaan Mr. Foggia, joka on tiettävästi kadonnut viidakkoon. Samoihin aikoihin sankarimme ovat kuin ovatkin vaikeuksissa, toki eivät kadonneita. He seuraavat hiljaa piilostaan viidakon halki kulkevaa uhrikulkuetta. Kulttilaiset kuljettavat kuolleen radzan ruumista ja tämän nuorta leskiprinsessaa. Tarkoituksena on polttaa leski roviolla miehensä ruumiin kanssa. Eurooppalaiset herrasmiehemme eivät moista raakuutta suvaitse vaan päättävät suorittaa pelastusoperaation.

He seuraavat kulkuetta temppelille asti. Temppeliin murtautuminen epäonnistuu, sillä paikalla on liikaa vartioita. Seurattuaan aikansa tilannetta piilosta, Fogg ja Korn päätyvät epätoivoiseen ratkaisuun: väkijoukon sekaan syöksymiseen Koa-norsulla. Ennen kuin he kuitenkaan ehtivät mihinkään, Passepartout saa vielä uhkarohkeamman idean. Hän liitää liaanin avulla ilmojen halki. Liaani kuitenkin katkeaa ja kovaonninen kissamme mäsähtää keskelle jo palavaa roviota. Sinnikkäästi hän kantaa tajutonta prinsessaa tulenlieskoista ja kuumuudesta huolimatta. Kaikeksi onneksi muu porukka on jo päässyt liikkeelle ja tulee poimimaan Passepartout'n ja prinsessan kyytiin. Sankarimme karauttavat norsun selässä pakoon viidakkoon hurjistuneiden kulttilaisten seuratessa perässä.

Tässä harvinaisessa luontokuvasta voidaan havaita, kuinka
Ticolle ilmestyy silmänvalkuaiset muutaman sekunnin ajaksi.

7-vuotias Airi (nimi muutettu) oli yhden asian suhteen varsin tavallinen pikkutyttö: hän piti kovasti prinsessoista. Hänellä oli prinsessapuuhakirja, kruunu, jopa lastenkokoinen Bellen keltainen leninki (hänen suosikkiprinsessansa oli tosin Tuhkimo). Kaikki prinsessoihin liittyvä oli ihan hirmuisen mielenkiintoista hänelle. Niinpä voitte kuvitella, kuinka sarjan alkutunnuksen ensimmäistä kertaa pärähtäessä soimaan, yksi avainlause riitti naulaamaan hänet sarjan ääreen viikkokausiksi: "Minä olen prinsessa..." 

Tiedättekö kuinka pitkä aika on yhdeksän viikkoa ekaluokkalaiselle lapselle? Se on ikuisuus. Pikku-Airi oli jo vähällä luopua toivosta nähdä ikinä alkutunnuksessa heilunut kissaprinsessa, kun tämä jakso tuli. Siksi kyseinen episodi onkin edelleen koko sarjan ikimuistoisimpia jaksoja.

Tämänkertainen seikkailu on varsin tiivis paketti. Sen juoni on helppo kuvailla, se sijoittuu hyvin rajatulle alueelle, ei siis sen kummempia temppuja. Paitsi että, nimen omaan temppuja tässä episodissa piisaa.

Norsun piilottaminen on kyllä helpommin sanottu kuin tehty...

Kali-kulttilaiset ovat kaikki jostain syystä toistensa klooneja (papitarta lukuun ottamatta). Pakko kuitenkin sanoa, että ilmeiden variaatiot ovat varsin viihdyttävää seurattavaa. Vaikka designit eivät olekaan järin yksilöllisiä, onneksi edes kasvoissa on vaihtelua. Heidän taustathemensä sen sijaan on outo yhdistelmä intialaisia soittimia ja syntikkamusiikkia. Kenellä heimolaisista oli syntetisaattori mukana hautajaismarssilla?

Ihan totta, rakastan sitä, miten näiden kloonien joukossa on aina se yksi heppu,
 jota ei kiinnosta pätkääkään se mitä on tekemässä.

Fix ja Bully sekoilevat välissä metsässä. Heidän kaveruutensa on aina välillä lähes liikuttavaa. Kun Bully itku kurkussa pyytää Fixiltä lupausta, mikäli hän kuolee viidakkoon, hänet haudataan vasta Lontoossa. Fix vastaa siihen lupaamalla, että he pääsevät elossa Kalkuttaan asti. Aika herkkiksiä poliiseiksi.

Tässä jaksossa (ja erityisesti alkuperäisessä kirjan kohtauksessa) näkyy erityisen selvästi aikakauden kaksijakoinen asennoituminen alkuperäiskansoihin. Vai niin, vai niin, kulttilaiset ovat "villejä" ja "barbaareja", mutta mukana oleva leskiprinsessa ei ole? Toki kirjassa mainitaan, että tämä on oikeasti parsilainen (kuten kirjassa esiintynyt opaskin) ja päätynyt hinduyhteisön kanssa tekemisiin pakkoavioliiton kautta. Toisaaalta se on sinänsä outoa, sillä (Wikipedian mukaan) parsilaiset pysyttelivät enimmäkseen erossa sekä Intian hindu- että muslimiväestöstä.

Prinsessasta puheen ollen. Ensinnäkin, mistä se "prinsessa" oikein tulee? Kirjassa puhutaan, että hän on rikkaan ja vaikutusvaltaisen radzan puoliso, mutta prinsessa on kyllä täydellisen väärä termi. Kai haluttiin vain miellyttää lapsiyleisöä (eli sellaisia kuin minä 7v.) . Toisena, "prinsessamme" on kokenut nimenvaihdoksen, kun vertaa kirjaversioon. Kirjassa intialaisneitokaisen nimi on Aouda. Veikkaisin, että taustalla ovat tähän sarjaan liittyneet tekijänoikeussähläykset. Espanjankielisessä versiossa Passepartout'n nimi on Rigodon ja Phileas Foggin puolestaan jopa hivenen mielikuvituksettomasti Willy Fogg. Oikeastaan jokaisen kirjassa esiintyneen hahmon nimi on espanjadubissa vaihdettu. Tämän outouden taustalla on käsittääkseni samankaltainen tekijänoikeussotku kuin Sherlock Koiran aikanakin oli. Ihmeellisiä nämä kuuluisien kirjailijoiden perikunnat. Tällä kertaa haluaisin vielä enemmän kyseenalaistaa koko touhua. Jules Vernen perikunta siis ei myöntänyt lupaa klassikkoteokselle kunniaa tekevälle laatupiirretylle, mutta antoi sen sijaan suostumuksensa B-luokan Hollywood-sekoilulle, jonka juoni on 25% Jackie Chania juoksemassa paikasta A paikkaan B, 25% kung futa, 25% Mr. Fixiä telomassa itseään päälleliimatulla slap stick -huumorilla sekä 25% ohutta hahmonkirjoitusta? Puhumattakaan marginaaliin jäävästä fysiikan lakien noudattamisesta. Voisin puhua tämän elokuvan ongelmista vaikka kuinka, mutta se tarvitsisi silloin kokonaan oman postauksensa. Palataan siis asiaan. Suomen kääntäjäpiireissä ei (taaskaan) piitattu perikuntien urputuksesta, vaan saamme nauttia hahmoista niiden alkuperäisillä nimillä. Sivuhahmojen nimiä lukuun ottamatta. Liekö taustalla ollut lip syncin ongelmat vai yksinkertaisesti alkuperäisten hahmojen nimien vaikeus (yritäpä lausua nimi "Sir Francis Cromarty" kuulostamatta suomalaiselta rallienglannin vääntäjältä), mutta ainakin muutamalle hahmolle sai luvan jäädä BRB:n porukoissa päätetty nimi.

Kun sankarimme yrittävät aluksi murtautua temppeliin takaseinän kautta, mieleeni nousee jälleen yksi kysymys. Puukko. Passepartout'n laukussa on puukko. Sillä he yrittävät kaivaa temppeliseinän muurista tiiliskiviä irti. Passepartout'n matkalaukun sisältö saa minut kerta toisensa jälkeen ymmälleen. Eikä heillä edelleenkään ole vaihtovaatteita tai hammasharjoja mukana...

Tämän jakson kauneinta antia on ehdottomasti Passepartout'n kuolemaahalveksuva sankaritemppu. Valitan Mr. Fogg, mutta fransmanni on jälleen sinua roimasti edellä, mitä tulee sankaruuspisteisiin. Koitahan petrata. arvon jellona! Erityisen liikuttava on Passepartout'n ja Ticon käymä lyhyt keskustelu, jonka aikana Passepartout kertoo aikeistaan ja ilmoittaa dramaattisesti: "Jos minulle tapahtuu jotain, sinun on huolehdittava, että herra Foggin matka onnistuu." (Tai jotain sinne päin (en tajunnut kirjoittaa tarkkaa sitaattia ylös).) Tässä ollaan ihan oikeasti hyvästijättötunnelmissa! Yritä vain löytää mitään vastaavaa nykyajan piirretyistä. Kun Tico vielä surkealla äänellä ilmoittaa Passepartout'lle, ettei tämä saa kuolla, sankarikissamme vastaa sanomalla, että oli hauska tuntea ja pyytää toivottamaan onnea. Ihan totta, tässä ovat tämän sarjan aidot ja oikeat päähenkilöt!

I-I'm not crying, you are!

Vaikka Passepartout'n liaaniakrobatia ei onnistu aivan suunnitellusti, hän pääsee kuin pääseekin roviolle asti. Nimenomaan rovioon. Siinä välissä arvon "prinsessamme" on ehtinyt lähinnä ulvoa, voivotella ja pyörtyä dramaattisesti. Kahdesti. Hän ei ole sitä toiminnallisinta sankaritartyyppiä, vai mitä? Joka tapauksessa, Passepartout nostaa prinsessan käsivarsilleen ja saa huomata, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia päästä pois liekkien keskeltä. Seuraa varmastikin koko sarjan kiusallisimmat 20 sekuntia. Passepartout hypähtelee varpaillaan rovion kivipaasilla edestakaisin huutaen "Aiaiaiai", samalla kun kulttilaiset eivät tee kerta kaikkisen mitään muuta kuin heiluttavat käsiään. Mikä reaktionopeus.

"Entä jos me vaan odotetaan ja katsotaan, kuinka kauan se jatkaa tuota?"

Huvittavaa on myös kulttiporukan reaktio, kun he näkevät Koan rynnistävän kohti. Aivan niin kuin intialaiset eivät olisi ennen norsua nähneet. Miten yksi elefantti voi aiheuttaa tuollaisen hysterian? Kuitenkin, hässäkän keskellä Passepartout onnistuu hyppäämään alas roviolta tajuton "prinsessa" mukanaan. Hän onnistuu pääsemään norsun luon ja nakkaamaan (???) neidin Koan selkään, muttei itse onnistu pääsemään kyytiin asti (oikeasti, näemme vain, kuinka Romy on yhtäkkiä kyydissä, mutta Passepartout jotenkin edelleen maassa). No, ehtii urhea sankarikissammekin täpärästi lopulta mukaan ja sankarimme lähtevät pakoon nuolien ja keihäiden sataessa niskaan. Koa-paran nahka rei'itetään perin pohjin (mukavan väkivallattomia nämä vanhat piirretyt, vai mitä). 

Ja me ollaan sankareita kaikki...

Miksi sen ylipapittaren on pakko nauraa? Koko jakson ajan kyseisen vierailevan tähden joka toinen repliikki on mantran hokemista ja joka toinen käkätystä, josta tulee lähinnä Lumikin ilkeä äitipuoli mieleen. En ole mitenkään perehtynyt intialaiseen sati-perinteeseen, mutta luulisi, että tuollainen pahishekotus ei ole aivan asiaan kuuluvaa kyseisessä riitissä. Tuli melkein olo, että taustalla olisi joitain henkilökohtaisia kaunoja. No, emme koskaan saa tietää!

"Buahahahaa, kosto on suloinen...krhm. tarkoitan.. uhritoimitus..."

Myös Määttäsen loppuspiikkaus ei tällä kertaa aivan osu maaliin. On hivenen huvittavaa yrittää ylläpitää katsojien jännitystä kyselemällä, pääsevätkö päähenkilöt pakoon, samalla kun näytetään jo "seuraavassa jaksossa" -osiota ja sitä, miten sankarimme ovat jo turvallisesti leiriytyneet. Ajoitus, ajoitus...

Mutta, tämä jakso oli hyvin tiivis, joten tiivis on tämä postauskin. Päätämme nyt siis tähän. またね！

Sana herrasmies mainittu jaksossa: 2 kertaa

Kaikkiaan: 8