Maailman ympäri 80 päivässä: jakso 1 (Suuri vedonlyönti)

 "Vii mösjöö!" sanoi Jarmo Koski kun Passepartouta ääninäytteli

"...ja ehkä elefanttikin!"

Tarina alkaa Lontoossa vuonna 1872, eräänä aamuna. Englantilainen herrasmies, Phileas Fogg odottelee uuttaa palvelijaehdokasta tulemaan työhaastatteluun. Paikalle saapuukin ranskalainen Passepartout, mukanaan pieni laukussa piilotteleva hamsteri(?)ystävänsä Tico. Passepartout saa työpaikan Foggilta hienoisista vaikeuksista huolimatta. Herra Fogg lähtee päivittäiselle vierailulleen Reformiklubille.

Samoihin aikoihin näytetään, kuinka poliisipäällikkö Rowan pähkäilee Englannin pankkia kohdanneen ryöstön kanssa. Virkailijan nenän edestä oltiin viety 52 000 puntaa. Rowan lähettää kaksi poliisia, Fixin ja Bullyn etsimään pankkiryöstäjää.

Sillä aikaa Reformiklubilla herrasmiehet keskustelevat pankkiryöstöstä. Keskustelu kääntyy matkustamiseen lordi Guinessin väittäessä, että pankkirosvo on jo ehtinyt poistua maasta. Nousee esiin keskustelu siitä, kuinka nopeaa matkustaminen nykyisin on. Foggin esittää erään lehtiartikkelin perusteela väitteen, jonka mukaan maapallo olisi mahdollista kiertää jopa 80 päivässä. Muut paitsi lordi Guiness pitävät tätä mahdottomana. Yllättäen herra Fogg ilmoittaa pystyvänsä todistamaan väitteen kiertämällä maailman sovitussa ajassa. Seuraa vedonlyönti, panoksena 20 000 puntaa. Fogg päättää pelata vielä yhden erän biljardia ennen matkaanlähtöä.

Jaaa kävelykeppitemppuja.

Pitkästä aikaa tämän sarjan parissa. Heti alkuun täytyy sanoa, että DVD:n kuvalaatu näyttää kovasti VHS-tasolta, luultavasti taas vanhoja kopioita Ylen arkistoista. En nyt kuitenkaan jaksa valittaa siitä sen enempää, ihanaa, että tätä sarjaa ylipäänsä julkaistaan!

Palataan asiaan.

Hyvälle sarjalle tämä jakso on hyvä alku. Esitellään hahmot, asetetaan tapahtumaympäristö, kerrotaan idea. Tätä katsoessa tuli heti paljon muistoja mieleen. Muistan kun pienenä ihmettelin sitä, että Phileas Foggia kuvattiin "salaperäisenä" hahmona. Mitä salaperäistä on neuroottisen sekuntilleen täsmällisessä brittiporvarissa (paitsi ehkä se, miten hän on saanut rahansa)? No, hahmona hän on kuitenkin mielenkiintoinen. Enpä muista nähneeni vastaavaa persoonallisuutta missään toisessa piirretyssä. Ei voi muuta kuin ihailla BRB:n kunnianhimoisia sarjaprojekteja, harva studio on tehnyt näin uskollisia lapsille suunnattuja versioita kirjoista, jotka eivät ole ensisijaisesti suunnattuja lapsille. Myös herra Foggin eläinvalinta tuntuu osuvalta. Leijona sopii hyvin herrasmiehelle. Itse asiassa niin hyvin, että kun luin ensimmäistä kertaa Maailman ympäri 80 päivässä -kirjan, minulla oli jatkuvasti vaikeuksia edes kuvitella hahmoja ihmisinä.

Ja sitten on Passepartout, iki-ihana "Paspartuu". Jarmo Koski kuulostaa kyllä puhuessaan yhtä paljon ranskalaiselta kuin minä puolalaiselta, mutta tämä ei mielestäni haittaa. Satunnaiset "oui monsieur" ja "merci" kuulostavat mielestäni paljon luontevammilta kuin stereotyyppinen ranska-aksentti. Eipä sellainen olisi tainnut edes sopia supisuomalaisen ääninäyttelijän suuhun. 

Passepartout'n (Passeparoutin? Passepartoutn? Passepartoun?) ja Ticon (vai Tikon?) välinen pelleily on kyllä edelleen yhtä hauskaa seurattavaa. Pienenä Tico oli jostain syystä suosikkihahmoni (Romyn lisäksi). Luultavasti se johtui siitä, että Tico on pieni ja söpö maskotti. Nykyisin olen kyllä sitä mieltä, että toinen pieni ja söpö maskottimme, Passepartout on paljon mielenkiintoisempi hahmo. Ja voi taivas, kun havahduin jossain vaiheessa siihen, että Ticolla sama ääninäyttelijä kuin Alfred J. Kwakin professori von Pallaksella! Kaksi hyvin erilaista hahmoa!

Kaksikkomme työnhaku oli muuten todella kiusallista seurattavaa. Lapsena tämä sarja oli varmaan ensimmäisiä myötähäpeän kokemuksiani. Kun Tico alkoi ulisemaan Passepartout'n laukussa piilotellessaan, olisin melkein toivonut, että fransmannimme olisi heittänyt laukun ikkunasta pihalle.

"Anteeksi monsieur, laukussani on jotain ylimääräistä."

Sen sijaan herra Fogg luuleekin Passepartouta vatsastapuhujaksi! Ja jostain syystä juuri se tuntuu olevan seikka, jonka takia herra Fogg palkkasi lopulta Passepartoun (tämän nimen taivutus tekee minut vielä hulluksi). Ihan vakavissaan, Fogg sanoo: "Olette myös vatsastapuhuja. Saitte juuri paikan." Ja juuri aiemmin hän sanoi, että sirkustaidoista ei taida olla hyötyä palvelijalle...

Se tunne kun hyvä CV ei tee vaikutusta työnantajaan,
mutta jokin random erityislahjakkuus tekee...

Normaali päivä työnhaussa.

Haluaisin myös kyseenalaistaa herra Foggin rationaalisuuden. Ensin hän palkkaa työntekijän, josta hän tietää vain sen verran mitä tämä itse kertoi ja suosituskirjeessä sanottiin, sen jälkeen hän jättää koko talon tämän vastuulle ja poistuu Reformiklubille. Siinä on heppu jolta on helppoa varastaa vaikka koko irtaimisto.

Ja siispä Reformiklubille. Sitä ennen näemme kuitenkin poliisipäällikkö Rowanin häikäisevää ajatuksenjuoksua. Minua huvittaa, että kirjassa pankkiryöstä tapahtui yksinkertaisesti siten, että joku onnenonkija onnistui nappaamaan rahasäkin pöydältä virkailijan katsoessa poispäin. Tässä virkailija kumautettiin tajuttomaksi. Väkivallattomia nämä vanhat piirretyt, vai mitä? Kuitenkin, Rowanin ja virkailijan välinen keskustelu oli suorastaan koominen. "Asiakas näytti aivan... herrasmieheltä." "Kuka olisi arvannut, että herrasmies olisikin varas." Ääninäyttelijöiden oli pakko oikein korostaa herrasmies-sanaa. Ja kaikesta tästä poliisipäällikkö Rowan, Scotland Yardin pää, tekee nerokkaan päätelmän:

"Se herrasmies...

...oli rosvo!"

Vau. Hän on jopa taitamattomampi kuin Sherlock Koiran komisario Lestrade. Olen vaikuttunut. 

No, niinpä Rowan lähettää Nuijan ja Tosinuijan (tarkoitan Fixin ja Bullyn) etsimään salaperäistä herrasmiesvarasta. 

Ja takaisin Reformiklubille. Näillä hepuilla tuntuu olevan taipumus lyödä vetoa mistä tahansa. "On vedonlyönnin aika!" Niin kuin he tekisivät tätä useinkin. Kai he lyövät vetoa jokaisesta pikku kiistasta. Ei kai rikkailla englantilaisherrasmiehillä muutakaan tekemistä ole. 

Reformiklubilla on kyllä oudon vähän jäseniä.

No, näin siis tämäkin lähti käyntiin. Pienenä bonuksena lisään tähän loppuun pari laskuria (johtuen eräästä pienestä sisäpiirin vitsistä). Ensi kertaan!

Sana herrasmies mainittu jaksossa: 4 kertaa

Kaikkiaan: 4

Tämä toimittajaorava on muuten hirmu söpö!