Tuulikuu -ajatuksia piirretyistä ja niin edelleen

 Game start Alkudemo Eletään vuotta 1625. Ranskassa Gascognen maaseudulla sijaitsee pieni kylä. Tässä kylässä asuu nuori poika D'Artagnan, joka elää tavallista maalaispojan elämää, leikkien ystäviensä kanssa puumiekoilla. Leikki tosin on varsin rajua, ja tälläkin kertaa D'Artagnan ja Francois saavat molemmat kuhmut päähänsä. Heidän leikkinsä kuitenkin keskeyttää muskettisoturi, joka pysähtyy kehumaan nuorukaisten miekkailutaitoja. Samalla vieras ilmoittaa, että hänellä on asiaa kaupungin uljaimmalle miehelle. D'Artgnanin yllätykseksi soturi suuntaakin hänen isänsä kotiin. Selviää, että hänen isänsä on entinen sotilas ja muskettisoturikaartin kapteenin, de Trevillen vanha ystävä. Vieras kuuluukin de Trevillen kaartiin ja on tullut toimittamaan kirjettä D'Artagnanin isälle. Kun D'Artagnan on harjoittelemassa miekkailua isänsä kanssa, Francoisin äiti tulee valittamaan hänen äidilleen siitä, miten Francoisilla on jälleen kuhmu päässään viimeisimmän tappelun jäljiltä. My

 Tähän mennessä käsittelemistäni sarjoista molemmat ovat olleet minulle enemmän tai vähemmän nostalgisia. Sherlock Koira on merkittävä osa varhaisnuoruuteni ikävuosia, ainakin kahdennettatoista ikävuottani. Maailman ympäri 80 päivässä oli sarja, joka tuli omina elinvuosinani vain kerran televisiosta. Silti se on yksi rakkaimmista lastenohjelmista, joita muistan katsoneeni. Seuraava sarja kuitenkaan ei sisällä samanlaista nostalgia-arvoa, päin vastoin.  En ole kertaakaan nähnyt sitä alusta loppuun. Palataanpa jälleen kerran ajassa takaisin päin, tosin ei kovin kauas. Sen sijaan niinkin läheiseen vuoteen kuin 2019. Kesälomalla päätin sivistää itseäni ja lukea Alexander Dumasin kirjallisuuden klassikon: Kolme Muskettisoturia . Niinpä luin sen. Enkä erityisemmin pitänyt siitä. Kirjan mielenkiintoisin puoli oli historiallinen asetelma. 1600-luvun Ranska oli varsin villiä aikaa. Juonikin toimi, toki koko tiiliskivi koostui  useista erillisistä juonikaarista, jotka toiset kiinnostivat enemmän

 Hei! Tässä on mennyt taas aikaa kun viimeksi postasin mitään. Syynä on ollut erityisesti motivaation puute. Seuraavasta Maailman ympäri 80 päivässä -jaksosta on jo muistiinpanot valmiina, mutta oikeastaan minua ei huvita juuri nyt kirjoittaa siitä. Syynä ei ole varsinaisesti jakso itsessään, sillä se on varsin metka. Kyseessä on juurikin se kirjoittamisvaihe. Suunnitelmissani olisi nimittäin toteuttaa kyseisen jakson postaus vähän erilaisella tavalla, joka tosin on työläämpi toteuttaa.  Toinen asia on se, että olen jo yli vuoden ajan odottanut pääseväni kirjoittamaan eräästä toisesta sarjasta. Alun perin ajattelin, että käsittelisin blogissa vain yhtä sarjaa. Mutta toisaalta: tämä on minun blogini, minä päätän mistä kirjoitan. Siispä palaillaan Phileas Foggin seikkailuihin joskus myöhemmin. Nyt sen sijaan... "Yksi kaikkein puolesta, siitä koiran jalon tuntee, kaikki yhden puolesta, toinen toistaan auttaa..."