Kolme muskettikoiraa: jakso 5 (Herra de Treville, muskettikoirien kapteeni)

Lagaavia grafiikoita ja yllättäviä raakuuksia

Muskettisoturit tuntuivat oudon pettyneiltä, kun ei tullutkaan tappelua.

Aramis ja Athos ovat vaikeuksissa, sillä kardinaalin miehet ovat tulossa pidättämään heitä aiemman taistelun takia. Muskettisoturien johtaja de Treville kuitenkin ehtii ajoissa paikalle ja selvittää asian heidän puolestaan.

Kun kardinaalim joukot ovat poistumassa paikalta, Widimer huomaa D'Artagnanin, joka on oleilemassa portilla ja päättää pidättää tämän. D'Artagnan pakenee paikalta.

Karistettuaan kardinaalin joukot hetkeksi aikaa perästään, D'Artagnan päätyy takaisin muskettisoturien päämajalle. Mutta kardinaalin miehet ovat hälleen hänen perässään. Muskettisoturit saavat kuitenkin heidät jättämään D'ARtagnanin rauhaan.

De Treville ottaa D'Artagnanin ilomielin vastaan, sillä D'Artagnanin isä on de Trevillen vanha asetoveri ja ystävä. D'Artagnan saa kuulla tarinan isänsä sotahistoriasta ja siitä, miten sisällissodan raakuudet saivat hänet luopumaan aspalveluksesta ja eläköitymään.

D'Artagnan näkee ikkunasta kreivi Mustaviiksen kulkemassa kadulla ja säntää tämän perään. Portaissa hän törmää Porthokseen, jonka käsi on nyt siteessä edellisen taistelun jäljiltä. D'Artagnan ja Porthos alkavat riitelemään ja D'Artagnan haastaa Porthoksen kaksintaisteluun.

Historiallista pukeutumista, ai että.

Voi pojat. Muistatteko, miten viime jakson kanssa vitsailin siitä, ettei tämä sarja varmaankaan tulisi kuvaamaan Ranskan uskonsotien raakuuksia.

Olin väärässä. Hyvänen aika, BRB.

Jakson alussa on tavanomaista sähellystä. Muskettisoturit joutuvat puimaan edellisen jakso sähläyksiä, mutta kaikeksi onneksi muskettisoturien kapteeni de Treville on valmis selvittämään asiat henkilökohtaisesti. Huvittavaa kyllä kukaan ei sanallakaan mainitse, että Aramis tappoi vähintään yhden kaartilaisen.

D'Artagnan joutuu keskelle huonosti animoitua slap stick -takaa-ajoa, ja saa jälleen kerran osuman päähänsä. Kyllä lapsiraukka alkaa jo haastaa Tintin aivotärähdysten määrässä.

Piirrettyjen universaaleja sääntöjä: jos hahmo nostaa päänsä liikkuvan ajoneuvon katolla ollessaan...

....On odotettavissa osuma päähän.

D'Artagnan saa tässä jaksossa viimein miekan, sillä iki-ihana Juliette oli käynyt ostamassa sen D'Artagnanille lahjaksi.

D'Artagnanin "Me olemme ystäviä, katso, hän antoi minulle nenäliinansa" -kommentti oli surkuhupaisa. D'Artagnan, olet puhunut pari kertaa Juliette-neidin kanssa ja hän unohti nenäliinansa haltuusi, en usko, että sitä lasketaan ystävyydeksk. Ja voisitko lakata haistelemasta sitä nenäliinaa, tämä alkaa menemään jo vähän kiusalliseksi. Mutta kuitenkin, kohtuuttoman suuri ystävällisyyden osoitus Juliettelta ostaa ase tälle lapselle, joka rikkoi ensimmäisen miekkansa parissa päivässä.

De Trevillestä kirjoitettiin jaksossa varsin mukava hahmo! Hänen sympaattisen isällinen suhtautuminen niin D'Artagnaniin kuin komentamiinsa muskettisotureihin oli varsin sydäntälämmittävää seurattavaa.

Tosiaan, miten lyhyt D'Artagnan onkaan...

Herra de Trevillen kertomus siitä, kuinka D'Artagnanin isä lopetti uransa muskettisoturina tuli täydellisen puskista ja oli todella, todella loistava! Karu kuvaus sodan raakuudesta. Isä-D'Artagnan kieltäytyy antamasta hyökkäyskäskyä, joka johtaisi satojen siviilien kuolemaan, mutta yhden korkea-arvoisen sotilaan vastustus ei paljoa auta, vaan hyökkäys tapahtuu joka tapauksessa, johtaen kokonaisen kaupungin tuhoon. Isä-D'Artagnan ei lähde taistelukentältä sankarina, vaan sodan murtamana miehenä, joka ei koe maansa palvelemista asein enää mielekkääksi, nähtyään sodan kauhut pahimmassa raakuudessaan. Arvostuksen osoituksena ystävälleen de Trevillelle, hän kuitenkin lupaa lähettää oman poikansa jonain päivänä de Trevillen alaisuuteen.

Siviilien ruumiita taistelukentäksi muuttuuneessa kaupungissa...

Hyvänen aika, en minä odottanut näin avointa ja rehellistä kuvausta Ranskan uskonsodista. Ja se, miten D'Artagnan ihmettelee, ettei hänen isänsä koskaan kertonut tätä kaikkea kuulostaa juuri sellaiselta, mitä olen kuullut sotaveteraanien lasten kertomuksista. Sodasta ei puhuttu, sen kauhuja ei haluttu muistella.

Tosin myönnettäköön, että tämä aiheuttaa pienen ristiriidan D'Artagnanin isän hahmossa. Kun vertaa hänen taustatarinaansa siihen, miten huolettolasti hän tuntui suhtautuvan poikien miekkailuun sarjan alussa, tuntuu aivan siltä kuin käsikirjoittajat eivät olisi olleet hahmosta yksimielisiä. Tai sitten isä-D'Artagnan omaksui "Siperia opettaa" asenteen. Parempi laittaa lapsi oppimaan kantapään kautta, tai jotain.

Ai niin, mainittakoon että tässä vaiheessa nimien puute alkaa olemaan jo vähäsen ongelma. D'Artagnanin isää ei kirjassa nimetä laisinkaan, joten nyt piirretyssä de Treville joutuu jatkuvasti puhumaan vain epämääräisesti "hänestä". Se kuulostaa hieman tönköltä.

Kaiken huippuna jakson lopussa D'Artgnan törmää Porthokseen juuri samalla tavalla kuin kirjassa ja seuraa kaksintaisteluhaaste! Hyvänen aika, tämähän oli hämäys! Edellinen jakson ei ollut tarkoitus korvata ikonista kolminkertaista kaksintaisteluhaastetta, vaan vasta pohjustaa sitä!

Jakson animaatiosta on sanottava, että taso ikävä kyllä tuntui vaihtelevan ihan hyvästä uskomattoman kömpelöön. Kyseessä on ensimmäinen kerta piirrettyjenkatselemishistoriani aikana, kun animaatiokalvot tuntuivat olevaan niin irrallaan taustasta, että se häiritsi katselukokemusta. Kardinaalin kaartilaiset tuntuivat kutistuvan taustaa vasten, sen sijaan että olisivat juosseet eteenpäin. Perspektiivit olivat välillä aivan päin seiniä. Osa taustoista näytti niin kiireellä piirretyiltä, että suorien viivojen puute haastoi jo vanhat Pekka Töpöhäntä -elokuvat. Aivan kuin pääanimaattorina olisi ollut kokemattomampi henkilö juuri tätä jaksoa varten. Välillä jonkin hahmon puhuessa tämän pää heilui luonnottomasti muun kehon pysyessä paikoillaan.

Voi eii, se on honse!!

Lisäksi D'Artagnanille ilmestyi tähän jaksoon syystä tai toisesta etuhammas.

Ah yuck!

Nyt kun sarja yhtäkkiä veti maton alta todistamalla, ettei edes sotakuvaus ole ennenkuulumatonta BRB:lle, en tiedä edes, mihin kaikkeen he oikein pystyvätkään animaatiotaiteen saralla. Mahdollisuudet ovat miltei rajattomat! Jään innolla odottamaan jatkoa.

Minun täytyy muokata vähän ruumislaskuriani, sillä en arvannut tällaista käännettä.

Hyvikset: 1

Pahikse: 1

Muut ruumiit: 7 (todistetusti noin seitsemän, mutta ruudun ulkopuolella kuoli varmasti paljon lisää)

Yhteensä: 9