Maailman ympäri 80 päivässä: jakso 10 (Lahja Parsille)

Prinsessa heräilee huumetokkurasta

Kylmäkääre laitetaan kyllä otsalle, jos kyse on kuumepotilaasta, tai auringonpistoksen
saaneesta, mutta en usko, että siitä on pahemmin apua tässä tilanteessa.

Lontoossa ollaan raivon partaalla, sillä sekä Fogg että häntä jäljittämään lähetetyt poliisit ovat kadonneet viidakkoon. Samaan aikaan sankarimme yhä pakenevat tajuton prinsessa Romy mukanaan viidakon halki kulttilaiset kintereillään. Matkattuaan koko yön, he onnistuvat lopulta karistamaan takaa-ajat. He pysähtyvät hoitamaan prinsessaa, joka edelleen pysyy tajuttomana.

Samaan aikaan Fix ja Bully ovat rakentaneet lautan ja matkaavat sillä jokea pitkin, pyrkimyksenään päästä meren kautta lähimpään kaupunkiin. Seilaaminen ei kuitenkaan suju ongelmitta, sillä joessa on krokotiileja.

Parsi saavuttaa lopulta päähenkilöryhmän, joka on yhä leiriytyneenä. Passepartout on vähällä käydä käsiksi viattomaan norsunkuljettajaan, sillä tämä näyttää samalta kuin heidät viidakkoon hylännyt vale-Parsi. Pienen asioiden selvittelyn jälkeen he sopivat, että Parsi ja Koa kuljettavat heidät vielä Allahabadiin asti, sillä Romyn on päästävä kiireesti lääkäriin.

Matkalla prinsessamme ylättäen herää ja on hämmentynyt huomatessaan olevansa täysin tuntemattomien ympäröimä.

Päästyään Allahabadiin sankarimme kiittelevät kuskiaan ja Fogg lahjoittaa Parsille ne 2 000 puntaa, jotka hän lupasi aiemmin vale-Parsille. Kiitollisen Parsin poistuttua joukkiomme lähtee vaateostoksille: Romyn musta surupuku herättää liikaa huomiota. Hankittuaan neidille pirteämmän väriset vaatteet he siirtyvät aterioimaan ja kuulemaan prinsessan elämäntarinaa. Romy kertoo tulevansa kauppiasperheestä, mutta jääneensä nuorena orvoksi ja päätyneensä naimisiin rikkaan ruhtinaan kanssa. Tämä kuitenkin kuoli pian häiden jälkeen, jolloin prinsessa päätyi tilanteeseen, josta eurooppalaiset ystävämme hänet pelastivat.

Juna-asemalle päästyään sankarimme jättävät hyvästit kenraali Kornille, joka jatkaa matkaansa omia teitään. Loppumatka sujuu junalla kohti Kalkuttaa leppoisissa merkeissä. Samaan aikaan poliisikaksikko on viimein päässyt määränpäähänsä ja saavat siellä kuulla, ettei Foggin pidätysmääräys ole vieläkään saapunut. Sen sijaan asemalle saapuu joukko munkkeja, jotka ilmoittavat haluavansa oikeuden eteen heitä häirinneen matkailijan. Mukanaan he kantavat, kenen muunkaan kuin sankarimme Passepartout'n hattua. Näin jakso päättyy varsin uhkaavissa tunnelmissa.

Ja matka jatkuu. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Hellurei, pitkästä aikaa taas! Lukion abivuosi on ollut kiireinen, joten en ole ehtinyt kirjoittelemaan taas hetkeen. Siis asiaan.

....

Palataanpa vielä kerran ajassa taaksepäin. Kun katsoin tätä jaksoa 7-vuotiaana (en jaksa aina kirjoittaa itsestäni kolmannessa persoonassa), Romy tuntui olevan taju kankaalla paljon pidemmän aikaa kuin mitä todellisuudessa. Jakson ehkä kymmenen ensimmäisen minuutin mittainen aika tuntui useilta jaksoilta.

Tämän jakson ensimmäisellä katselukerralla liki kymmenen vuotta sitten äitini tuli jossain vaiheessa myös television ääreen seuraamaan sankariemme kohellusta. "Mikä prinsessaa vaivaa?" kysyi hän, koska ei ollut nähnyt edellistä jaksoa. Tenava-minä kääntyi äitiään päin ja vastasi erittäin pikkuvanhalla ja melodramaattisella äänellä; "Hän on järkyttynyt." "Ei kukaan ole pelkästä järkytyksestä tuntikausia tajuttomana," vastasi sairaanhoitaja-äitini.

Vuosia myöhemmin en voi todeta muuta kuin että kyllä äiti tietää.

Koko uhraustoimituksen aikana hän ei ollut edes sidottu mitenkään. Siitä huolimatta hänen vastaan pyristelynsä jäi lähinnä energisyystasolle "lattialle valahtanut tiskirätti". Urhea prinsessamme vain voivotteli ja pyörtyili. Alkuperäinen kirjaversio valaisikin neidin outoa käytöstä hiukan. Uhrikulkuetta seurattaessa mainitaan, että hänet oli huumattu hasiksella. Tästä syystä hän on alkuperäisteoksessa niin tokkurassa, että havahtuu todellisuuteen kunnolla vasta junamatkalla Kalkuttaan. Voimme siis hyvin arvella, että myös piirretylle prinsessallemme oltiin syötetty jotain vastaavaa, vaikkakaan ei ehkä yhtä tujua annosta, sillä hän on hereillä jo ennen Allahabadia. Toki ei vielä ihan sataprosenttisen kirkasjärkisenä. Sankariemme pitkän esittelypuheen jälkeen ainoa asia, jonka hän saa suustaan on: "Sittenhän... olen elossa?" 

Niin. Niinkin voi asian päätellä, prinsessa hyvä.

Samaan aikaan Fix ja Bully ovat edenneet jo seikkailussaan vaiheeseen: "Miten ihmeessä me tänne oikein päädyimme?" En voi kuitenkaan muuta kuin kiitellä, että käsikirjoittavat valitsivat kahdesta jokikliseestä sen vähemmän kuluneen. Olisikin ollut vähän huvittavaa, että Gangesissa (?) olisi yhtäkkiä ollut täysin kartoittamaton vesiputous. Toki olen minä vähäsen tympääntynyt näihin hyperaggressiivisiin krokotiileihinkin.

Directed by Robert B. Weide

Tässä jaksossa päästiin myös toteamaan, että kenraali Korn todellakin on sotilas, eikä lääkäri. Diagnoosit prinsessan tilasta vaihtelevat tiuhempaan kuin sää huhtikuisena päivänä. Kun he ovat leiriytyneet taukopaikalle, Korn tarkistaa Romyn sykkeen ja toteaa, että hän toipuu kyllä. Hetken päästä, kun he pohtivat, kuinka pian pääsevät jatkamaan matkaa Korn onkin paljon pessimistisemmällä mielialalla ja toteaa; "Jos prinsessaa ei pian saada lääkäriin, hän tuskin jää henkiin." Se oli nopea ennusteen romahdus. Kun myöhemmin matkaa jatketaan Parsin kanssa, neitokainen lopulta herää, jolloin Tico vuorostaan huudahtaa: "Nyt lääkäriä ei enää tarvita!" Koittakaa nyt jo päättää, onko prinsessan tila hyvä, huono vai hyvin huono!

Lääkärilausuntojen välissä ehtii kuitenkin tapahtua vaikka mitä. Muistattehan, miten olen vitsaillut Passepartout'n laukun sisällöstä? Tämä jakso on kaiken huipentuma. Kun Mr. Fogg&co. ovat leiriytyneet ja asettaneet tässä vaiheessa vielä tajuttoman Romyn lepäämään, herra Fogg komentaa Passepartout'n tarjoamaan neidille tilkan konjakkia. Passepartout vastaa pahoittelemalla: "Se on ikävä kyllä lopussa."

*sisäänhengitys*

....

Konjakkia.

....

Heillä on 

a) konjakkipullo mukana matkalla

b) tyhjä konjakkipullo, joka oli oletettavasti matkan alussa vielä täysi.

Miksi se on tyhjä pullo? Missä välissä he ovat ehtineet sen korkkaamaan? Miksi heillä ylipäänsä on konjakkia mukana? Mitä? Miksi? Eeeh?

Mitä kaikkea englantilainen tarvitsee maailmanympärysmatkalle? Tällä hetkellä Passepartout'n matkatavaroiden pakkausohjeet näyttävät suunnilleen tältä:

1. köyttä
2. untuvapeittoja
3. 20 000 puntaa (seteleinä)
4. retkikeitin
5. teeastiasto (posliinia, kuinkas muutenkaan)
6. puukko
7. pullo konjakkia
8. Tico
9. käsiase (ostetaan matkalla)

Ja kaikki on kätevästi mahdutettu yhteen laukkuun, jonka täytyy olla jonkin sortin aika-avaruusrepeämä.

Joka tapauksessa, sankarimme löytävät aidon norsukuskinsa ja jatkavat reissuaan Allahabadiin. Siellä arvon norsukuskimme saa vihdoinkin korvauksen koko tästä katastrofista. Ja tapansa mukaan Fogg polttaa jälleen kerran aikaslailla kahisevaa. Näiden matkarahojen pitäisi riittä vielä takaisin Englantiin asti... Siispä shoppailemaan. Romyn musta surupuku herättää liikaa huomiota, joten he päätyvät ostamaan uusia vaatteita. Ja näin meille esitellään Romyn uusi tyyli:

New character skin unlocked!

Tämä olisi ollut hiukan yllätyksellisempää, jos hän ei olisi esiintynyt alkutunnuksessa tuossa alussa ensimmäisestä jaksosta alkaen.

No, sitten sitten, it's backstory time. Ensin minun täytyy kuitenkin todeta, että yksi kaupungin torilla olleista myyjistä myyjistä oli harvinaiseeen epäilyttävä. Olisin voinut melkein vannoa, että se olisi ollut Transfer, kun kyseinen apinaukkeli vain hihitti itsekseen taustalla ja juoni tuntui kiinnittävän hänen olemassaoloonsa tarpeettoman paljon huomiota.

Mutta joka tapauksessa, Romyn taustatarina. Näemmä "prinsessa"-tittelistä huolimatta Romy oli tässäkin tarinaversiossa kauppiasperheen tytär. Kirjassa lisättiin muistaakseni vielä, että hän sai hyvin englantilaistyylisen kasvatuksen. Vanhempien kuoltua hänelle järjestettiin hyvin nopeasti avioliitto häntä itseään paljon vanhemman miehen kanssa. Pisteet neidille kyllä siitä, että hän yritti kuulemma jo kerran paeta, mutta jäi kiinni. Ei hän nyt aivan täydellisen uusavuton siis ole.

D&D backstories be like:

Foggin kirjaviisaus sen sijaan jättää varsin puullapäähän lyödyn olon. "Olen lukenut, että jos leski onnistuu pakenemaan, hänet otetaan kiinni ja yritetään polttaa uudestaan." toteaa jellonamme. Ensinnäkin: Ihan tosi, karannut vanki otetaan kiinni? Kuka olisikaan osannut arvata? Toisekseen: Miten niin lukenut? Viime jaksossa et ollut kuullut koko sati-perinteestä ja nyt jo olet ehtinyt lukea siitä kirjan? En tiedä unohtivatko käsikirjoittajat juonen jatkuvuuden vai sattuiko töppäys suomidubin puolella. Ken tietää... toki olen ehtinyt ajan saatossa huomaamaan, että dubit tuppaavat seuraamaan juonen jatkuvuutta huonommin kuin alkuperäiset dialogit (tätä huomasi välillä Sherlock Koiraa katsoessa).

Lopuksi jätämme liikuttavat jäähyväiset kenraali Kornille ja jatkamme matkaa. Vaan ei, arvatkaas mistä emme ole saaneet nauttia sitten toissajakson? Voi kyllä, voi kyllä, arvaatte varmasti!

On taas tanssin aika!!

Yrittäkää jaksaa, lukijat! Kun sarja etenee tarpeeksi pitkälle, tulette vielä kaipaamaan tanssikohtauksia, joissa on outro soimassa taustalla. Uskokaa pois...

Kaiken kaikkiaan, sarjan päätiimi on nyt viimein kasassa. Tästä se sitten kunnolla lähtee. 

Sana "herrasmies" mainittu jaksossa: 2

Kaikkiaan: 10

(Ja romy.exe lakkasi toimimasta.)