Seuraava seikkailu (ja ehkä elefanttikin...)

 Veikkailúistani (ja toistuvista ohjelmatoiveistani Ylelle) huolimatta espanjalaisen BRB Internationalin Maailman ympäri 80 päivässä ei saanut tänä vuonna TV-uusintaa. Sarja on tähän mennessä uusittu Ylellä vähintään kymmenen vuoden välein. Sen sijaan yllätykselläni ei ollut rajaa, kun huomasin, että 30.10. julkaistaisiin uudelleen DVD-boksi. Loistavaa. Ei muuta kuin julkaisupäivää odottelemaan. Kun 30. päivä sitten koitti, hankinta oli varsin nopea. Tällä hetkellä posti ei ole vielä tuonut sitä tullessaan, mutta sitä odotellessa. Jatkossa minun ei sitten tarvitsekaan turvautua kirjastosta kaukolainattuun puhkikuluneeseen DVD-kokoelmaan halutessani katsoa BRB:n klassikkoa (Nurmon kirjaston sietää kuitenkin olla ylpeä kattavasta valikoimastaan, muualta kyseistä DVD:tä ei löytynyt).

Miksi sitten olen niin innoissani tuosta espanjalais-japanilaisesta, antropomorfisten eläinten tähdittämästä sarjasta? Sanotaan vaikka, että minulla on sen kanssa pitkä historia. Ja kuten varmaan voinee jo arvata, se on seuraavan postaussarjani aihe.

Ensin kuitenkin historiaa.

Lokakuun 10. päivä, sunnuntaiaamu 2010. Ekaluokkalainen pikku Airi (nimi muutettu) istuu kotona (mitä ikinä sitten olikaan tekemässä, yksityiskohdat heittävät). Isä katsoo televisiota ja laittaa yhtäkkiä jonkin lastenohjelman pyörimään. "Maailman ympäri 80 päivässä". Sitä ei kuulemma ollut tullut pitkiin aikoihin televisiosta. No, vietän hyvän 20 minuuttia teeveen ääressä. Ja toisen. Ja kolmannen. Pienenä minulla oli raivostuttava tapa katsoa samoja jaksoja uudestaan ja uudestaan, usein vieläpä peräkkäin. No, sitten kului taas viikko seuraavaa sunnuntaita odotellessa. Silloin kun jaksoa ei ehtinyt katsoa suorana, ne katsottiin digiboksin tallenteelta. Monta kertaa. No, sarja oli jokaviikkoisena vieraana niin kauan kuin 26 kpl jaksoja riitti. Sitten se loppui. Mutta jäi. Vielä tänäkin päivänä Maailman ympäri 80 päivässä kuuluu perheeni tv-sarjasitaattien vakiogalleriaan (Heti Nalle Puhin uusien seikkailujen ja Muumilaakson tarinoiden viereen). Esimerkiksi alkutunnarin sanat "...kuinka pitkä onkaan tie, kun juna meitä vie, ja laiva, elefanttikin..." muistetaan jostain syystä meillä aina muodossa: "...kuinka pitkä onkaan tie, kun juna meitä vie, ja ehkä elefanttikin...". Ja ehkä elefanttiakin toistellaan meillä varsin usein hyvin randomeissa asianyhteyksiä.

Maailman ympäri 80 päivässä -piirretty sai minut kiinnostumaan myös kirjaversiosta. Eräänä kauniina päivänä sain huomata, että "Paspartuu" kirjoitetaankin oikeasti "Passepartout". Piirretty sai minut myös katsomaan Jackie Chanin vuoden 2004 Maailman ympäri 80 päivässä -elokuva-adaptaation. Ihminen on erehtyväinen. Todella erehtyväinen.

Eli toisin sanoen, kun posti tuo pakettinsa, pääsemme matkaamaan maailman ympäri 80 päivässä aivan kotisohvalla (tai siis tietokoneen ääressä) istuen. Siihen asti odotelkaa kärsivällisesti.

To be continued...