Maailman ympäri 80 päivässä: jakso 3 (Salaperäinen ranskatar)

 Transferin päivä tyypillisenä ranskattarena

Leppoisia nämä Pariisinmatkat, vai mitä?

Fogg ja kumppanit saapuvat Pariisiin. Heidän täytyisi päästä Lyonin asemalle, mutta ongelmaksi muodostuu se, että kaikki hevosvaunut ovat jo varattuja. Kaikeksi onneksi eräs ranskalaisneiti lupautuu päästämään kävelemiseen uupuneet matkalaisemme vaunuunsa, koska heillä kerran on sama matka. "Ranskatar" osoittautuukin kuitenkin (taas kerran) Transferiksi valeasussa, ja työnnettyään kuskin vaunuista pois hän lähtee kuljettamaan joukkiotamme täysin vastakkaiseen suuntaan kuin heidän oli tarkoitus mennä. Seuraa taistelu vaunun katolla (Passepartout'n ja valeasuisen Transferin välillä). Kaiken tämän keskellä Mr. Fogg sattuu avaamaan matkalaukun ja löytää piilottelevan Ticon. Tico ryntää vaunun katolle ja yhdessä he saavat Transferin pudotettua kyydistä. Kun vaunu on saatu takaisin hallintaa, he kääntyvät ja suuntaavat takaisin kohti määränpäätään (Fixin ja Bullyn seuratessa heitä polkupyörällä (kyllä, yksikössä polkupyörällä)). 

Junaan päästyä kaikki sujuukin hyvin. Passepartout selittää Ticon olemassaolon Foggille ja pieni hamsteriotus saa Foggilta luvan jatkaa matkaa heidän mukanaan.

He saapuvat lopulta Brindisiin Italian niemimaan kärkeen. Sieltä heidän matkansa tulisi jatkua Mongolia-laivalla kohti Suezia. Ensin he kuitenkin pysähtyvät syömään ravintolaan. Ravintolassa tapahtuu pieni välikohtaus, kun muutama öykkäröivä villisika-korsto kieltäytyy maksamasta kukkia myyvälle tytölle tuhoamaansa kukkakimppua. Mr. Fogg menee herrasmiehenä väliin ja tappeluhan siitä seuraa. Toki vasta ravintolan ulkopuolella, sivistyneitä kun ollaan. Fogg päihittää rauhanhäiritsijät käden (ts. kävelykepin) käänteessä. Matka jatkuu laivalla Välimeren yli.

Transferin valeasut saavat minut kerta toisensa jälkeen ymmälleni.

Heti alkuun täytyy sanoa, että minulla oli näköjään käynyt edeltäneen kahden jakson kanssa oikea kuningasmoka. Tietokoneessa oli vahingossa yövalotila päällä, kun katsoin tätä sarjaa. Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka kauan se on ollut päällä (taloudessani muutkin käyttävät kyseistä konetta)! Ei ihme, että kuvalaatu näytti niin oudon punertavalta...

Takaisin asiaan. Heikki Määttänen joutui siis jatkamaan falsettikimitystään tässäkin jaksossa. Myös myötähäpeän määrä pysyi vakiona. Taas kerran sankarimme eivät havainneet mitään epäilyttävää kuin tilauksesta paikalle ilmestyneestä pelastavassa neitosessa. Passepartout jopa kehui "neitiä" tyypilliseksi, viehättäväksi ranskattareksi. Naama peruslukemilla nyt, hyvänen aika!  Transfer, tyypillinen ranskatar! On ollut luultavasti hauskaa niin käsikirjoittajilla kuin dubbaajillakin.

Tämä jakso oli myös edeltäneitä huomattavasti vauhdikkaampi. Saimme nähdä ei vain yhden, vaan peräti kaksi taistelua! Ei nyt aivan kung futa (kaikeksi onneksi!), mutta varsin toiminnallista menoa silti. Taistelu vaunun katolla oli upeaa seurattavaa. Siinä jäi Jackie Chankin auttamatta kakkoseksi!

Viimeistään Passepartout'n akrobaattitempuista huomaa,
että tämän sarjan animaatio on japanilaista laatutyötä!

Tico (kyllä, kirjoitan se edelleen itsepäisesti Ticona) jäi lopultakin kiinni! Se, kun tilanne vaunuissa oli muutenkin jo absurdi, niin kaiken kukkuraksi laukusta pomppaa Foggin naamalle pieni vihainen kääpiö, joka hyppää saman tien ikkunasta ulos! 

"Ehei, hyvä herra, nähkääs minä en ole rahoja varastamassa 
vaan ihan muuten vain salamatkustajana!"

Eräs asia, mikä on kiinnittänyt jo aikaisemmin huomioni ja vielä korostui tässä jaksossa, on äänimaailma. (Animaatioblogi teki muuten aiheesta mielenkiintoisen postauksen.) Jostain syystä länsimaisen version ääniraitaan lisättiin paljon randomeja äänitehosteita, joita voi lähinnä kuvailla ilmaisulla "pojo-joing". Japaninkielisessä versiossa äänimaailma on kuulemma paljon luonnollisempi.

Junassa saimme jostain kumman syystä nähdä ylimääräisen tanssikohtauksen Passepartout'n ja Ticon esittämänä. No, olihan se aika söpöä (niin kuin lähes tulkoon kaikki muukin, mitä fransmanni-kissamme tekee), mutta miksi ihmeessä muidenkin matkustajien piti tulla käytävälle heilumaan? Ainakaan emme kaikeksi onneksi kuulleet mitään ärsyttävää musikaalinumeroa (se häämöttää vasta uhkaavana horisontissa).

Ei mitään nähtävää täällä, näin käy jokaisella junamatkalla, eikös?

Italiassa luvassa oli seuraava tappelu. Haluaisin kovasti tietää, kuka sitä gangsterivillisikaa ääninäytteli, ääni oli suorastaan Corpse Husband -tason matala (jos et tiedä, kuka on Corpse Husband, ole hyvä ja googlaa). Ääni ei kuulostanut keneltäkään sarjan vakioääninäyttelijöistä, mutta jos oli, niin villinä veikkauksena arvaisin ehkä Jarmo Heikkistä (mm. Bully). En voi muuta kun ihmetellä, miten kukaan voi edes saada aikaan moisen bassoäänen.

Varmaan epäkovismaisin kovis mitä olen ikinä nähnyt!

Tässä vaiheessa kaikille herää myös kysymyksenä, että mikä onkaan Phileas Foggin tausta? Hän käyttää kävelykeppiä itsepuolustukseen kuin vanha tekijä. Onko kyseessä muuten vain opeteltu taito vai onko sille ollut jossain kohtaa erityisesti tarvetta?

Welp, that escalated quickly.

No, seikkailu jatkuu! Suuntana Suez!

Viime kerralla unohdin kokonaan lisätä loppuun "herrasmieslaskurin", mutta sillä kertaa lukema oli sama kuin nytkin, eli yksi kerta.

Sana herrasmies mainittu jaksossa: 1 kerta

Kaikkiaan: 6

Jaaa kävelykeppitemppuja