Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää

 Aku Ankan taskukirja täytti tässä taannoin 50 vuotta. Tämän kunniaksi Taskari-faneja hemmoteltiin 928-sivuisella Täyttä kultaa -juhlajulkaisulla. Kannet ovat komeat ja sisäkansissa komeilevat kaikki tähän mennessä julkaistut Aku Ankan taskukirjat (miinus teemanumerot). Varsin komea ulkonäkö, joten tulin uteliaaksi. Mitä tämä sarjakuvatiiliskivi oikein pitää sisällään? Katsotaanpa tarkemmin.

Sisällyluettelo näyttää heti alkuun lupaavalta. Taskukirja sisältää "uusintoja" aikaisemmin julkaistuista Aku Ankoista ja tunnistan heti seasta ainakin pari tuttua seikkailua. Kotiimme on nimittäin vuosien varrella kertynyt kokonainen kirjahyllyllinen Aku Ankan taskukirjoja, mukaan lukien Taskari numero 1, Mikki Kiipelissä. Voin siis varmaankin melko huoletta sanoa, että Aku ja kumppanit ovat minulle varsin tuttuja kavereita. Joka tapauksessa, seuraavaksi luvassa on Antti Hulkkosen kirjoittama värikäs esipuhe, joka irroitti ainakin omalla kohdallani niin monta naurunpyrskähdystä, että minun oli luettava katkelma siitä ääneen, uudestaan ja uudestaan (niin monta kertaa, että osa perheenjäsenistäni kuuli sen ainakin kolmesti). Hulkkonen vastaa huumoristisesti lukijoiden kysymyksiin sekä vitsailee sarkastisesti oudoilla käännöskukkasilla, joita tarinoihin on vuosien saatossa eksynyt. Esimerkiksi Kroisos Pennosen apulaisen Lievistön nimi on vaihdellut ajoittain. Tästä voisi syyttää kääntäjien epäjohdonmukaisuutta, mutta eikö olekin paljon hauskempaa ajatella, että Pennonen ei koskaan oppinut alaisensa oikeaa nimeä? Kiitokset Hulkkoselle myös Hangosta Inariin -vertauksesta.

Sitten päästäänkiin tarinoiden pariin. Koen ensimmäisen seikkailun esinäytöksen kohdalla ahaa-elämyksen: minähän tunnen tämän tarinan! Tämä on pokkarista numero 8, tarina Aku Suurisuu! Repaleinen kanneton taskukirja, jonka pienenä tuli luettua läpi useaan kertaan. Yksi suosikki cross over -tarinoistani, jossa Aku kokee varsin epätodellisen seikkailun Irvikissan, Lumikin ja seitsemän kääpiön kanssa. Loistavaa! No, niinpä jatkan pläräämistä. Jonkin ajan kuluttua päähäni nousee kysymys: "Hetkinen, missä välissä tämä muuttui Taikaviitta-tarinaksi?" 

Totta tosiaan, kun selaan tarinaa takaisin päin, huomaan, että Irvikissa-sekoilu vaihtuu veitsellä leikaten esinäytöksen jälkeen ensimmäiseksi Taikaviitta-seikkailuksi, jossa Aku löytää Ruusulinnasta Fantom Ankan päiväkirjan. Minun piti aivan kaivella vanha kasipokkari esiin, tarkistaakseni, etten muista väärin. Vaan ei! Kyllä esinäytös on siitä taskarista, mutta jostain syystä loppu onkin kokonaan eri tarinaa. Nämä kaksi tarinaa on vielä yhdistetty niin huvittavalla tavalla, että vaikuttaisi kuin Akun ura Taikaviittana olisi ollut vain unta. Paalaan siis takaisin sisällysluettelon pariin. Vasta nyt kiinnitän huomiota sisällysluettelon outouteen: Siinä lukee ensimmäisen tarinan kohdalla "Esinäytös" ja kaikki normaalin tarinan tiedot, paitsi että ne koskevat vain esinäytöstä! Mitä ihmettä? Kyseessä oli siis tietoinen valinta, eikä virhe? Miksi ihmeessä?

Tältä näyttää esinäytöksen ja varsinaisen tarinan leikkauskohta alkuperäisessä versiossa.

Tällainen se on "kultaisessa" juhlanumerossa.

Pikaisella selauksella selviää, että tämä ei ole ainoa outous tässä pokkarissa. Ensinnäkin silmääni pistää, että toimitus ei ole värittänyt uudelleen sivuja, jotka alunperin ovat olleet mustavalkoisia. Vanhoissa Aku Ankan taskukirjoissahan oli tapana, että joka toinen sivu oli ilman värejä. Taustalla saattoi olla säästäminen tai jokin vastaava, en ole aivan varma. Luulisi kuitenkin, että nykyaikana olisi riittävästi budjettia värien lätkäisemiseen. Ikävän puolivillaista jälkeä.

Varat riittivät kultareunuksiin, mutta ei kuitenkaan väreihin?

Tässä kaksi päänvaivaa vieläpä combona. Meillä on ensin mustavalkosivu ja sen lisäksi vielä Aku Suurisuusta täytteeksi mukaan laitettu "välinäytös". Miksi ihmeessä Aku olisi nähnyt unta Mikistä Kalidornian keisarina (tarina nimittäin oli ensimmäisen esinäytöksen ja tämän välinäytöksen välissä).

Myös "välinäytökset" aiheuttavat päänvaivaa. Niistä jokainen on esinäytöksen tavoin kontekstista ja alkuperäisestä tarinasta väkivaltaisesti irroitettu. Pahinta on se, että toisin kuin esinäytöksessä, välinäytöksissä ei ole ollenkaan merkattu tietoja, mistä ne ollaan leikelty. En välttämättä koskaan saa tietää kaikkien niiden alkuperäistä kontekstia! Myös osaa on muokattu siten, että ne "sopivat" paremmin tarinoiden väliin, muun muassa vaihtamalla yksittäisiä repliikkejä.

No, kaiken kaikkiaan tarinat olivat muuten aivan kelvollisia. Saimme nähdä iki-ihanaa Atomiinusta, ja monia muita vähän harvinaisempia hahmoja. Seassa oli mielenkiintoisia klassikoita ja erikoisia kokeiluja. Minua vain harmitti tämä toimituksen kikkailu. Vielä kun tätä pokkaria mainostettiin "kaikkien aikojen pisimpänä Aku Ankan taskukirjana". Eli toisin sanoen: "Meidän piti leikellä sekaan muutama esi- ja välinäytös, jotta saavuttaisimme ennätyspituuden." Olisin mieluummin lukenut yhden ylimääräisen kokonaisen tarinan kuin kasan mukaan ympättyä täytettä. Kenen idea tämä oli? 

Tähän päätän tämänkertaisen vihaisen tuhinan. Airi kiittää ja kuittaa!