Bonusraapustelu Sherlock Koirasta, episodi III

"Mitä, vieläkö te olette täällä?"

Näin vaan palaan vielä kerran tämän aiheen äärelle! Tämä on nyt (toistaiseksi) viimeinen Sherlock Koira -aiheinen kirjoitus. Tällä kertaa olisi siis luvassa pientä dubbivertailua. Interneetin ihmeellisestä maailmasta löysin joitain eri kielille dubattuja sarjoja. Kuunneltuani pieniä ääninäytteitä (niin hullu en sentään ole, että katsoisin saman sarjan uudestaan ja uudestaan englanniksi, espanjaksi ja italiaksi jne.) arvioisin, että voin heittää pientää kommenttia ääninäyttelystä niiden perusteella. Huom! Käsittelen nyt siis nimenomaan dubbauksia, en japaninkielistä alkuperäisversiota. Erikielisistä versioita vastaan tulivat seuraavat: englanti, espanja, italia ja ranska. Näistä kielistä osaamiseni rajoittuu lähinnä englantiin ja espanjaan, jälkimmäinenkin vain pieninä ymmärryksen murusina. Tästä syystä arviointini pohjautuukin suurimmalta osin eläytymiseen ja ääninäyttelijävalintoihin.

Elikkäs, elikkäs.

Englanti

Hahaha, haha, ha. Krhm. Ensireaktioni oli huvittuneisuus. Ääninäyttelijävalinnat kuulostavat tässä versioissa varsin... iäkkäiltä. Etenkin Watson kuulostaa siltä, kuin ääninäyttelijä olisi joku pyörätuolilla vanhainkodista kärrätty ukkoressukka. Ei sillä, hän kuitenkin kuulosti asiansa osaavalta. Myös Holmesin ääni oli hiukan vanhemmanpuoleinen, mutta tähän tottui melko nopeasti. Eräs asia oli kuitenkin vaikeampi sulatella. Hound. Voihan Sherlock Hound. Piti ilmeisesti erikseen tehdä selväksi, että tämä on nyt sitten lastensarja. Ettei kukaan vaan sattuisi vahingossa suhtautumaan vakavasti. Argh.

Rouva Hudsonin ääninäyttelijä Patricia Parris on ilmeisesti sangen osuvasti tunnettu muun muassa Nalle Puhin rouva Kengun roolista. Hänen äänensä tuntuikin luontevalta rouva Hudsonille, vaikkei kenties 19-vuotiaalta.

Moriartyn jengin äänet yllättivät tasokkuudellaan. Moriarty puhuu upealla aksentilla ja korosteisella ärrällä. Undertalea pelanneena en voinut muuta kuin pidättää naurua, kun pääproffamme eräänkin kerran aloitti lauseen repliikillä "The Great Moriarty..." Upeaa, aivan liian upeaa. Toddin ääni on varsin toimivan kuuloinen, tulee mieleen brittiläiset rikossarjat. Smileyn ääninäyttelijä sokelsi niin tuhdilla Cockney-aksentilla, että allekirjoittaneella oli välillä pieniä ymmärtämisvaikeuksia. Tämäkin tuntui kuitenkin mielestäni varsin nokkelalta valinnalta, sillä East Endin slummien puhetyyli sopii herttaiselle reppanallemme kuin nenä päähän.

Kaiken kaikkiaan minusta tuntui, että enkkudubin käsikirjoitus oltiin tehty aivan erityisellä rakkaudella. Hahmojen puhetyyli oli juuri niin viktoriaanista kuin pitikin (tai sitten vain pidän niin älyttömästi sanasta supper). Sai myös huomata, että tekemässä olleet henkilöt tunsivat selvästi viktoriaanisen ajan japanilaista tiimiä tarkemmin. Saamme kiittää Smileyn "Teetä ja sherryä!" -huudosta nimenomaan enkkuversiota, jossa oltiin vaihdettu japaninkielisen dubin kahvi teeksi. Kenties he ajattelivat, että tee oli tuona aikana paljon kahvia yleisempi juoma Englannissa? Kaiken kaikkiaan, hyvä dubbi.

Italia

Italialaiset hallitsevat tunnepitoisen käsikirjoituksen. Vaikka en italiaa hallitsekaan, hahmojen puheista kaikuu rooliin eläytyminen. Mauro Boscon suoritus Moriartyna kuulostaa varsin vakuuttavalta. Kuulemma hän puhuu Torinon murteella, mutta itse en osaaa tunnistaa kyseistä seikkaa, italiankieltä taitamaton kun olen. Viehättävänä yksityiskohtana huomasin, että italiadubissa käytetään käsikirjoituksessa välillä englanninkielisiä fraaseja ja lausahduksi, kuten "Good bye!" Myös rouva Hudsonia kutsutaan hauskasti Mrs. Hudsoniksi. Ne ovat ne pienet yksityiskohdat, joista näkee, että dubbi on tehty huolella.

Espanja

Myös espanjalainen dubbiversio on hyvin tunnepitoinen. Erona kuitenkin volyymi. Siinä missä italialaisen version hahmot puhuvat tunteella, mutta ääntä korottamatta, espanja-dubin ääninäyttelijät suorastaan huutavat mikrofoniin. Valitettavasti kuitenkaan mikkilaitteisto ei tainnut äänittäessä olla aivan vaatimukset täyttävän tasoinen, sillä puheen muuttuessa huutamiseksi mikrofonit usein särähtävät ikävästi. Smileyn puhetyyli kuulostaa jopa enkkudubin versiota epäselvempänä (en pitänyt tätä edes mahdollisena). Moriartyn nauru kuulostaa upealta (ja hyvin espanjalaiselta, pakko sanoa) Ja en voi edelleenkään muuta kuin ihailla, kuinka paljon suomalaisia enemmän espanjalaiset saavat ahdettua tavuja vuorosanoihin ilman että lip sync kärsii.

Ranska

Hmm, Holmesin ääni yllätti sillä, miten lähellä se oli japaninkielistä versiota. Valitettavasti äänityslaitteisto kuulostaa tässäkin versiossa heikommanpuoleiselta. Lisäksi ääninäyttelijät vaikuttavat vaihtuvan tässä dubissa todella tiuhaan tahtiin. Mitähän lie ongelmia studiolla on ollut? Korvaani särähti myös se, miten vaikuttaisi siltä, että hahmojen nimiä on vaihdettu jonkin verran. Ainakin rouva Hudsonia puhuteltiin Melissana eräässä jaksossa. Tämä on mielestäni kovin hassua, sillä ranskalaiset heittivät hukkaan tilaisuuden käyttää jo valmiiksi ranskalaista etunimeä Marie. Lisäksi myös joitain äänitehosteita ja kappaleita tuntuisia olevan enemmän kuin alkuperäisessä (tämä voi olla vain korvieni teettämä temppu, mutta aivan kuin yhdeksännessä jaksossa olisi kuulunut sama bassojytyytys, jota käytettiin Transferin kappaleena Matka maailman ympäri -piirretyssä!!). 

Yllätykseni oli suuri, kun huomasin, että tämän version alkutunnus olikin uskomattoman kauniisti laulettu ranskaversio Sora kara koboreta storysta.

Tulee miltei kylmät väreet...

Ja näin onkin siis Sherlock Koira -postaussarja virallisesti finito. Kiitoksia kaikille, kun olette pysyneet mukana! Kun seuraavan kerran kohtaamme, luvassa ovat uudet seikkailut!

To be continued...

Ja nyt, hyvät ystävät, minä painun tauolle!