Bonusraapustelu Sherlock Koirasta, part 2 (electric boogaloo)

 

*dramaattinen sisääntulo*

Olen palannut!!

*kiusallinen hiljaisuus*

Hei taas kaikille! Pahoitteluni alkusähläyksestä, se oli ihan spontaani idea. Joka tapauksessa, nyt on siis luvassa bonuskierroksen toinen osa. Tällä kertaa keskityn kahteen eri aiheeseen (koska en jaksa julkaista niitä erillisinä postauksina): mielipiteitä ja analyysia hahmoista, sekä pieni katsaus japaninkieliseen DVD-julkaisuun.

Ensimmäisenä siis hahmoista.

Sherlock Holmes

Kun katsoin tätä sarjaa ensimmäisen kerran, tykästyin alusta alkaen Holmesin hahmodesigniin. Hän on sellainen veikeän poikamaisen oloinen kaveri, melko erilainen kuin esikuvansa. Etsivähommien lisäksi heitä yhdistää lähinnä piippu, viulunsoittoharrastus ja kemialliset kokeet. Luonteeltaan he poikkeavat toisistaan paljon.

Holmesin kemiaharrastus ei vaikuta kyllä kaikkein terveellisimmältä.

Hahmodesignista puheen ollen, sarjaa katsellessani olen huomannut, että Holmesin ulkonäöstä on oikeastaan eri versioita. En tiedä, onko syynä ollut se, että joissain jaksoissa animaatiosta on vastannut eri ihminen, mutta etsivämme ulkonäkö vaihtelee aina välillä hiukan. Eniten korostuu kolme eri päätyypin versiota. Yksi on suomidubin aloitusjaksossa näkynyt tavallista koiramaisempi ulkonäkö, toinen on erityisesti Miyazakin jaksoissa nähty erittäin ilmeikäs ja jotenkin "poikamaisempi" ulkonäkö, sekä kolmantena näiden väliltä oleva design, joka muistuttaa eniten kettua.

Koiramainen, nuorekas ja jotain siltä väliltä.

Kun aloin lukemaan Holmes-kirjallisuutta, tykkäsin aina välillä kuvitella, millainen olisi kettu-Holmesin ja alkuperäisen Holmesin välinen keskustelu, jos he jotenkin jonkin hassun universumien törmäyksen kautta sattuisivat kohtaamaan. Tulin siihen lopputulokseen, että he eivät luultavastikaan voisi sietää toisiaan. Klassinen mestarietsivä pitäisi luultavasti kelpo koiraeläinkaveriamme tärkeilevänä tilanteisiin ryntäilijänä, joka ei oikeastaan edes ratkaise arvoituksia päättelykykynsä avulla. Koira-Sherlockin mielestä originaali Holmes taas olisi epäkohtelias tärkeilijä, joka nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Luultavasti seuraisi varsinainen sanaharkka ja kuka tietää, kenties tappelu. Onhan alkuperäinen Holmes sentään amatöörinyrkkeilijä. 

John H. Watson

Mitähän hänestä osaisi edes sanoa? Hän on hyvin lähellä esikuvaansa, hiukan yksinkertainen, muttei kuitenkaan täysi ääliö. Arvostin aina sitä, että tämä sarja muisti Watsonin lääkärikoulutuksen, se kun yleensä jää vähemmälle huomiolle. Se osoittaa, että vaikka Watson ei ole mitenkään lahjakas salapoliisihommissa, hän hallitsee silti ammattinsa. Kelpo lääkärimme on kunnon tyyppi, hän ei juuri koskaan ärsytä katsojaa typerillä kysymyksillä.

Marie Hudson

Rouva Hudsonin hahmo pistää miettimään. Alkujaan minua turhautti hänen reaktioiden puutteensa. Ennen lentelyjaksoa hän tuntui harmaalta ja valjulta. Hän ei reagoinut, ei osoittanut minkäänlaisia tunteita. Huolehtiva hymy kasvoillaan hän suoritti päivittäisiä askareitaan. Sitten tuli Doverin valkoiset kalliot. Rouva Hudsonin menneisyyden näyttäytyessä katsojille saimme nähdä hänessä kokonaan uuden puolen. Vai oliko se uusi? Aloin pohdiskelemaan, että kenties siinä oli rouva Hudson ajalta, jolloin hän oli vain "Marie". Kenties hän oli juuri tuollainen luonne ennen miehensä traagista kuolemaa. Seikkailullinen, kylmäpäinen ja peloton. Aiheuttiko tuo valtava trauma hänen luonteenmuutoksensa? Loppujen lopuksi hän on joutunut kokemaan ikäisekseen varsin paljon. Ilmeisesti 19-vuotias ei ollut käännösvirhe, vaan hän on suunnilleen sen ikäinen. Toisin sanoen häntä ei oltaisi laskettu tuon ajan lainsäädännön mukaan edes täysi-ikäiseksi (21 vuotta oli muistaakseni täysi-ikäisyyden raja). Onko hänellä muuta perhettä? Miten 16-17-vuotias tyttö päätyi työskentelemään lentokentälle? Minusta tuntuu, että rouva Hudsonin hahmoon sisältyy kovin paljon potentiaalia. Sääli, ettei siihen paneuduttu sen enempää. Ainoa viite, jonka saimme hänen lapsuudestaan, oli hänen vanha mekkonsa, jonka näimme Pollyn yllä Sinisessä timantissa. Tuosta vaatekappaleesta voimme päätellä lähinnä sen, että hän ei tullut kovin varattomasta kodista. Mutta entä mitä sen jälkeen tapahtui? Voimme vain arvailla.

Aloin kyllä miettimään, että kenties Jim Hudson olisi selvinnyt lento-
onnettomuudesta, jos hän olisi nähnyt jotain lentäjänlakkinsa alta...

James Moriarty

Niin paljon kuin pidänkin leppoisasta päähenkilökaartistamme, on Moriartyn sakki mielestäni psykologiselta kannalta paljon kiinnostavampi. Erityisesti professorimme erottuu ristiriitaisena hahmona. Olen jo aiemmin blogissani nostanut esille pohdiskeluni Moriartyn menneisyydestä, mutta sarjan edetessä pidemmälle ajatuksia tuli yhä enemmän. Moriarty osoittautuu kaikessa piirrospahismaisuudessaan varsin sivistyneeksi hepuksi. Hän pitää musiikista ja taiteesta, vaikuttaisipa olevan melkoinen taideasiantuntijakin (siihen viittaa Taideopiskelijoiden tapaus -jakso sekä piilopaikan seinällä roikkuvat maalaukset). Kaiken lisäksi hän vaikuttaisi pitävän kukista, vaikka asiaa ei suoranaisesti ilmaistakaan. Rouva Hudson katoaa -jaksossa näimme Moriartyn huoneen, jonka kaiken epäjärjestyksen keskellä komeili maljakko kukkia! Huoneen muu kunto viittasi siihen, että rouva Hudson ei ollut siivonnut sitä, joten kukat eivät voineet olla hänen jäljiltään. Moriarty oli siis luultavasti hommannut ne itse sinne. Aika herttaista, jos oikein ajattelee.

Kaiken kaikkiaan olemme siis saaneet huomata, että Moriarty on tyylikäs ja sivistynyt herrasmies. Mitä sellainen tekee rikollismaailmassa? Mikä on ajanut noin älykkään ja selvästi kouluja käyneen tyypin tuollaiseen krooniseen köyhyyteen (kroonisesti köyhä on muuten ilmaus, jota japaninkielinen Wikipedia käytti Moriartysta)? Itse epäilen edelleen jonkin sortin susiväestöön kohdistunutta kansanmurhaa. Kuulostaa ehkä pähkähullulta, mutta tätä tukee eräs tieto. Alkuperäisissä Holmes-tarinoissa Moriartyn henkilöhistoria jää hämärän peittoon, mutta hänen sukunimensä on irlantilainen. Oletteko kuulleet viktoriaanisena aikana irlantilaisiin kohdistuneesta rasismista ja syrjinnästä? Aikanaan heidän ajateltiin kuuluvan "alempaan rotuun" (tämä "alempiin rotuihin" luokittelu tuntuu olleen aikansa tiedeyhteisössä kovin muodikasta). Irlantilaisia väitettiin jopa "puuttuvaksi lenkiksi" ihmisen evoluutiossa (uteliaille lisää tietoa löytyy esimerkiksi tältä sivustolta: http://www.victorianweb.org/history/race/Racism.html). Mikäli myös Canis lupus -Moriartymme on irlantilainen, kaikessa on yhtäkkiä järkeä. Kenties Moriarty on yhteiskunnan syrjinnän vuoksi ajautunut huonoille teille. Vaikkei oikeassa historiassa voidakaan puhua varsinaisesta kansanmurhasta, kuka tietää, mitä Sherlock Koiran maailman irlantilaiset ovat joutuneet kokemaan?

Ja näin olen onnistunut pilaamaan koko piirrosmaailman monen katsojan silmissä (tai lisäämään sen syvyyttä, aivan miten haluatte). Pahoitteluni. 

Mutta hei, tämä on vain minun ajatteluani, ei mitään virallista tietoa! Head canonia, tiedättehän. Saa olla eri mieltä, olen valmis keskustelemaan aiheesta kommenteissa.

Todd

Todd ei ehkä ole suosikkihahmojani, mutta pidän häntä mielenkiintoisena kehityspsykologian kannalta. Todd esittää jatkuvasti kovaa ja pyrkii aina vänkäämään vastaan kaikessa. Hudsonin vierailu sai kuitenkin Toddinkin osoittamaan hiukan herkempiä tunteita. Vaikuttaisi siltä, että kylmyys ja jurous on vain ulkokuorta. Seikkailu meren pohjalla -jaksossa näimme, että hän on kätevä käsistään. Holmesin muistohetkeä varten hän väsäsi hetkessä kauniin paperikukan.

Millainen lapsuus hänellä on ollut? Toisin kuin Moriarty, joka vaikuttaa parempituloisesta perheestä tulevalta, Todd on selvä katujen kasvatti. Hän tupakoi, juo, luultavasti kiroilisikin, ellei tämä olisi lapsille suunnattu ohjelma. Hänen puhetyylinsä on huomattavasti muita hahmoja puhekielisempää. Hän lienee siis karun lapsuuden kokenut heppu. Ehkä hänestä on siksi kehittynyt niin kovapintainen? Monet Wikipedia-sivut väittävät häntä Smileyn veljeksi. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni mikään aukoton fakta. Japaninkielisessä versiossa Smiley puhuttelee Toddia sanalla aniki, mikä on kyllä isoveljeä tarkoittava sana. Sitä kuitenkin käytetään myös muissa asiayhteyksissä, muun muassa rikollisjengeissä vanhemman jengin jäsenen puhutteluterminä (naispuolisesta henkilöstä taas käytetään vastaavaa isosisko-sanaa, aneki). Voi siis olla, että kyseessä on vain Smileyn puhetyyli. Ovathan he kuitenkin aika erinäköisiä veljeksiksi.

Smiley

Tämä ei liene tässä vaiheessa enää epäselvää, mutta suosikkihahmoni koko sarjassa! Tämä katselukerta sai minut näkemään Smileyn kokonaan uudessa valossa. Pienempänä hän oli minulle vain se vähän tyhmempi sidekick. En tiedä, onko syynä Kolehmaisen upea ääninäyttely vai mikä, mutta yhtäkkiä hän alkoi vaikuttamaan paljon mielenkiintoisemmalta hepulta. Tämä on itse asiassa ensimmäinen kerta, kun suosikkihahmoni on pahisporukan puolella. Tai no, ei Smileyta kyllä voi oikein pahikseksi laskea.

Smiley vain onnistuu olemaan aina yhtä söpö ja herttainen!

 

Smiley on Moriartyn tiimistä empatiakykyisin kaveri. Hän itkee paljon, nauraa paljon ja ilahtuu mitä huvittavimmista asioista. Toddin tapaan hänkin vaikuttaa köyhissä oloissa kasvaneelta, mutta kenties hänellä oli silti onnellisempi lapsuus. Ainakin hän eräässä jaksossa maintsi äitinsä ja puhui tästä varsin lämpimään äänensävyyn. Ehkä hänellä on kovasta elämästä huolimatta aina ollut äiti, johon turvautua.

Oikeastaan Smiley ei olleenkaan vaikuta rikolliselta tyypiltä. Miten hänen kaltainen höpsö ja ystävällinen tyyppi tekee rikollispiireissä? Tietenkin on mahdollista, että hän on ajautunut tuohon tilanteeseen vain olosuhteiden pakottamana. Tai Toddin takia, vaikka he eivät välttämättä olekaan veljeksiä, he vaikuttavat silti tunteneen toisensa jo pitkään. Heidän ensiesiintymisensä kuitenkin ihmetyttää minua. Sarjan suomentamattomassa aloitusjaksossa he työskentelevät bengalilaisella merirosvoaluksella. Mitä pari englantilaista tyhjätaskua tekee bengalilaisella aluksella? Tämä on vain oma arvaukseni, mutta epäilen, että kaksikko on kenties jossain vaiheessa joutunut shanghaiauksen (shanghaiaus= uhri kaapataan laivaan töihin) uhreiksi. Se selittäisi, minkä takia he tuntuivat välittävän merirosvokoplastaan huomattavasti vähemmän, kuin mitä he välittävät myöhemmin Moriartysta. He pakenivat laivalta koko muun merirosvoporukan jäädessä kiinni ja vähät välittivät siitä, mitä näille kävi. Ehkä kyseessä oli samalla heille pako pitkäaikaisesta pakkotyöstä?

Tarkastaja Lestrade

No, mitä hänestäkään nyt osaa sanoa? Sinnikäs heppu. Joka ei oikein ansaitsisi virkaansa. Ihan tosissaan, hänestä on koko sarjan aikana ollut enemmän haittaa kuin hyötyä tapausten selvittämisissä. Hän vain häiritsee porukoineen liikennettä, mutta silti he eivät työskentele tarpeeeksi tehokkaasti, jotta saisivat Moriartyn ja kumppanit kiinni.

Tässä muuten eeppinen kuvakaappaus.

Noin siis tuli vähäsen käytyä läpi ajatuksiani hahmoista. Seuraavaksi siis luvassa ajatuksia japaninkielisestä julkaisusta.

Kyseinen DVD-julkaisu on tosiaan minulle tutumpi kuin suomeksi dubattu versio. Sherlock Koira pyöri teeveessä ennen syntymääni, joten se ei koskaan ollut osa omaa varhaislapsuuttani. Future Film teki kuitenkin sarjan suomalaisille faneille suuren palveluksen julkaisemalla sekä suomen- että japaninkielisen DVD-kokoelman.

Japaninkielinen julkaisu sisältää kaikki jakson suomeksi tekstitettynä. Nyt jälkeenpäin tarkasteltuna suomidubin jaksot olivat melko huolella valittuja. Suomenkielisen ääniraidan saivat kaikki Miyazakin ohjaamat jaksot sekä moni ok-tasoinen Mikuriyan jakso (toki seassa oli myös muutama ei niin hyvä). Suomentamatta jääneiden jaksojen seassa oli vain joitain mielenkiintoisia tapauksia, kuten Lontoon leijasota (oli aikoinaan veljeni henkilökohtaisia suosikkijaksoja (suosikkius ei kestänyt uusinta katselukierrosta)). Se olikin kummallinen episodi.

Kyllä, tuossa on Napoleon. Kyllä, hän juo punaviiniä. Kyllä, hän laulaa
Marseljeesia. Ei, minullakaan ei ole aavistustakaan, mitä täällä tapahtuu.

Kyseisestä jaksosta löytyi niin arkeologiasekoilua, jättiläisleijoja kuin ranskankielistä laulua ja Napoleon III (???).

Sitten on tietenkin vielä tämä kohta...

????????????

Toinen erikoislaatuinen jakso oli Mestarivaras. Erikoislaatuinen se oli siitä syystä, että se on niitä harvoja kertoja, kun mukana on muitakin rikollisia kuin Moriarty. Vaikkakin tarinan loppuratkaisu otti minua suunnattomasti päähän. Mystinen mestarivaras osoittautuu lopulta Aline Cristofferiksi, aatelistytöksi, joka Kaito Kidin tavoin halusi seurata edesmenneen isänsä jalanjälkiä ja ryhtyä rikolliseksi. Sherlock Holmes päästää tämän menemään, mutta vaatii lupaamaan, ettei neiti enää koskaan ryhdy vastaaviin tempauksiin. Aline lupaa, mutta varsin "no kai tässä nyt on hyvä jo lopettaa" -asenteella, vailla minkäänlaista katumusta äänensävyssä. Millä oikeudella Holmes voi päättää, ketkä rikolliset ansaitsevat päästä menemään? Pollyn tapauksessa kyseessä oli sentään se, että Pollya oikeasti kadutti tekemänsä. Kaiken lisäksi Polly varasti vain selvitäkseen hengissä. Sen sijaan hemmoteltu aatelisneiti pääsee pälkähästä, koska... hän on tyttö? En minä tiedä, tosi keljua kuitenkin sarjamme vakituisia rikollisia kohtaan, kun kaikki laitetaan aina heidän syyksi!

En tiedä miksi, mutta jotenkin neiti Cristofferin
hiusmallista tulee kovasti Rumiko Takahashin tuotanto mieleen...

Pakko kuitenkin myöntää, että tämän jakson
animaatiojälki oli vaihteeksi silmiähivelevän nättiä.

Näiden parin poikkeuksen jälkeen loput ovatkin enimmäkseen hiukan laimeampia tapauksia. Ei mitään järkyttävän huonoa, mutta ei erityisen mieleenpainuvaakaan.

DVD-julkaisun suomenkieliset tekstitykset sen sijaan ovat varsin ikimuistoiset...

Käsitelläänpä tätä DVD-käännöstä tarkemmin. Kyseisessä julkaisussa käännökset olivat välillä niin tönkköjä, että niihin kiinnitti huomiota jo silloin japanin kieltä taitamattomana alakoululaisena. Kyseessä olivat harvoin käännösvirheet, itse asiassa kaukana siitä. Mutta suora käännös ei aina ole sama kuin hyvä käännös. Tarkastellaampa vaikka jaksojen nimikkeitä. "Hän on kuuluisa mestarietsivä"? "Rouva Hudsonin sieppausdraama"? "Suuri takaa-ajo! Pikkuisten salapoliisijengi." (Jälkimmäisessä vieläpä piste otsikon lopussa!) Kuka näistä oikein vastasi? Nämä nimethän toimivat oikein hyvin japaniksi, mutta suomeksi ne näyttävät varsin kököiltä.

Käännöksen ongelmat näkyivät myös hahmojen välisessä dialogissa. Kyllähän ganbatte on sama asia kuin "tsemppiä", mutta voitteko vakavissanne ja naama peruslukemilla kuvitella viktoriaanisen ajan herrasmiehen huutamassa näin? Sitä minäkin.

Toinen huvittava esimerkki on jaksosta Lontoon leijasota. Tässä tapauksessa kyseessä oli vähän enemmän käännösvirhe. Watson kysyy Kinnosuke Natsumelta (senkertainen sivuhahmo) japaniksi: "Daijoobuka (oletko kunnossa)?" Natsume vastaa tähän: "Daijoobu, daijoobu (kunnossa, kunnossa)." No, miten tekstittäjät käänsivät tämän?

"Miten meni noin omasta mielestä?"
"5/5."

Hölmöilyistään huolimatta tekstitys pysyy suurimman osan ajasta siedettävänä. Japaninkielisessä julkaisussa on kuitenkin vielä eräs asia, jonka haluan ottaa esille. Nimittäin kotelon takakansiteksi. Olen vuosien varrella huomannut, että takakansitekstit antavat toisinaan aivan vääränlaisen mielikuvan. No, mitä mieltä olette seuraavasta tekstistä:

"Sir Arthur Conan Doylen luoma huippuälykäs etsivä on historian elokuvatuimpia romaanihahmoja. Edes anime-elokuvan mestari, Hayao Miyazaki, ei malttanut olla tekemättä omaa versiotaan Doylen monitasoisesta tarinasta.

Sherlock Koira, hänen uskollinen ystävänsä ja apurinsa Tohtori Watson sekä seikkailuja rakastava taloudenhoitaja, Marie, ratkaisevat kiperimmätkin arvoitukset nokkeluutensa ja tiiviin yhteistyön avulla. Älyä ja toistensa apua he tulevat tarvitsemaankin, kun vastassa on nerokas ja läpeensä paha tohtori Moriarty. Hayao Miyazaki tuo tuttuun tarinaan jotain aivan uutta: ripauksen fantasiaa. Astu sisään 1800-luvun Lontooseen ja Miyazakin luomaan, taianomaiseen maailmaan!"

Huokaus. Aluksi hyvät puolet, etten lyttää ihan kaikkea heti alkuunsa. Totta, Holmes on maailman elokuvatuimpia hahmoja. Totta on myös, että tähän sarjaan on lisätty elementtinä hiukan "fantasiaa", mutta mielestäni olisi ollut parempi käyttää steampunk -termiä. Ihan ok ilmaus kuitenkin.

Kaikki loppu sen sijaan...

Aloitetaanpa ihan alusta. Taas kerran Miyazakin nimellä yritetään lyödä rahoiksi niin kovasti, että ihan ällöttää! Ei sanaakaan Pagoteista tai Kyosuke Mikuriyasta, kaikki on suuren ja mahtavan Miyazakin tekemää, ostakaa, ostakaa. Mielestäni sangen törkeää.

Entä sitten hahmojen ja tarinan kuvailu? Sherlock Koira? Vaikka tuo on sarjan otsikko, sarjan itsensä sisällä häntä puhutellaan ihan Holmesina. Sarjanimike juontaa juurensa enklantikäännökseen, jossa päähenkilömme nimi oli myös sarjan sisällä jostain syystä Sherlock Hound. En voi muuta kuin kiitellä suomenkielisiä kääntäjiä, etteivät lähteneet samanlaisiin latteuksiin.

Entä sitten "Marie"? Marie!

Sanos muuta, Watson. Ilmeisesti Suomessa koettiin, että ei ole mitenkään outoa puhutella hahmoa näin tuttavallisesti. Mutta miksi vain rouva Hudsonia? Miksi vain häntä puhutellaan noin arkisesti? Miksei saman tien Sherlock, John ja James?

Entä sitten "kolmikko"? Kuten voitte huomata, olen itse käyttänyt halki koko sarjan termiä kaksikko. Miksikö? Koska rouva Hudson osallistui vain pari kertaa seikkailuihin, niin harmillista kuin se onkin! Takakansi antaa kuitenkin ihan väärän kuvan!

Mutta ei tässä vielä mitään, mielestäni kaiken kruunaa yksi sivulause: "kun kolmikon vastassa on nerokas ja läpeensä paha tohtori Moriarty."

Läpeensä paha...

Läpeensä paha?

LÄPEENSÄ PAHA!?

Nyt oli kyllä mennyt kirjoittalajalla jotain todella pahasti ohi! Mieleni tekisi mieli huutaa ja paasata, mutta olen tainnut tehdä sitä jo tarpeeksi tämän aiheen osalta. Tajuatte kuitenkin, mikä minun mielestäni kyseisessä lausunnossa on vikana. Nyt jos sallitte, puran hetken kiukkua ja hakkaan päätäni seinään.

Joka tapauksessa, näin sain enemmän tai vähemmän onnistuneesti saatettua tämänkin tekstin loppuun. Tämän jälkeen saatte odottaa vielä VIIMEISTÄ, RATKAISEVAA EPISODIA (kunhan pilailen, ei se mitään ratkaise). Toivottavasti koko lukijakunta ei ole täysin kyllästynyt näihin koirahahmoihin.

Ensi kertaan!

Vroom! (Muuten, eräässä jaksossa mainittiin, että tuo polkupyörä
kuului oikeasti Smileylle. Kaikki vain lainailivat sitä jatkuvasti.)