Kertomuksia kulttuurin tuotteista, joita ihmisolentojen mielikuvitus on maailmaan saattanut. Saattaa sisältää nostalgiajäämiä sekä paasausta aiheista, jotka eivät kiinnosta valtaosaa väestöstä.
Bonusraapustelu Sherlock Koirasta, osa 1
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Surprise attack! Täällä taas!
Hei! Täällä taas! Tämä postaus ehti olla luonnoksena jo pidempään, kun ei ollut aikaa viimeistellä sitä. Tällä kertaa olisi siis ensimmäisen bonuskierroksen vuoro. Näitä olisi luultavasti luvassa kaksi. Tämä ensimmäinen käsittelee sattumanvaraisia faktoja, joita tätä postaussarjaa tehdessä tuli vastaan.
Elikkäs siis.
Aloitetaan faktoilla. Tähän osioon tulee melko paljon linkkejä uteliaille (lisäksi saatte tietää, mitkä ovat lähteeni (spoileri: enimmäkseen Wikipedia)).
Huom. En ole mikään aiheen asiantuntija, joten tiedoissani voi olla virheitä ja epätarkkuuksia. Mikäli korjattavaa on, asiasta ilmoittaminen on sallittua, ellei jopa suotavaa.
Faktoja ja triviaa
Tuotannosta
Japanin puolella sarjan toteuttamisesta vastasi silloinen Tokyo Movie Shinsha, joka nykyisin tunnetaan nimellä TMS Entertainment Kyseinen porukka vastasi muun muassa surullisen kuuluisasta 1960-luvulla tehdystä Moomin-sarjasta (kyseessä on siis eri sarja kuin Muumilaakson tarinoita). Hayao Miyazakin roolia ohjaajana hehkutetaan lähes kaikilla sivuilla, joista tietoa löytyy, mutta Miyazakin ohjaaman kuuden jakson jälkeen loput julkaisiKyosuke Mikuriya. Kyseinen ohjaaja on tunnettu muun muassa Lupin III -sarjan ohjaajana. Myös Miyazakilla oli tässä vaiheessa jo historiaa Lupinin parissa, hän nimittäin ohjasi vuonna 1979 Lupin-elokuvan The Castle of Cagliostro. Sherlock Koiran juoni ja tyyli epäilemättä sai vaikutteita kyseisestä klassikkosarjasta.
Usein unohdetaan eräs seikka: Sherlock Koira on japanilais-italialainen sarja. Suomenkielisissä julkaisuissa ja tietosivuilla tämä italialais-puoli tupataan usein unohtaa. Sarja tehtiin yhteistyössä italialaisen RAI-televisioyhtiön kanssa (lähde: Wikipedia, SK:n englanninkieliset sivut). Wikipedian englanninkielisillä sivuilla mainitaan myös, että käsikirjoituksesta vastasivat osittain italialaiset Marco ja Gi Pagot. Italiankielisillä Wikipedia-sivuilla mainitaan myös, että Pagotit vastasivat alkuperäisestä ideasta sekä osittain myös hahmodesignista. Ilmeisesti idea tehdä etsivähahmostamme koiraeläin tuli juuri Italian puolelta. Heidän muusta tuotannosta mainitsemisen arvoinen on esim. Suomessakin näytetty Montana Jones. Tarkkasilmäiset saattavat huomata, että Miyazaki nimesi Porco Rosson päähenkilön Marco Pagotin mukaan. Melko suuressa roolissa ovat siis italialaiset tässä sarjassa, mutta silti Suomessa sarjaa yritetään usein kaupata vain Miyazakin klassikkona. DVD-julkaisussa ei edes mainita Pagotien nimiä. Sillä nimellä kaupataan, mikä myy...
Sherlock Koiran ohjaajanvaihdoksen taustalla oli projektin jääminen jäihin. Sarjan toteutusta suunniteltiin jo vuonna 1981, mutta se joutui tekijänoikeusongelmiin alkuperäisen Conan Doylen tuotannon kanssa. Tästä syystä sarja oli jäissä joitain vuosia, ja kun lupa lopulta saatiin, Miyazaki oli jo kiireinen omien elokuviensa kanssa.
Miyazakin jaksoista kuitenkin toteutettiin Japanissa kaksi elokuvaversiota. Näistä kahdesta salaperäisestä elokuvasta on todella vaikeaa löytää selkeää tietoa, japaninkielen lukutaitoni kun ei ole huippuluokkaa ja Googlen käännökset sekavia. Ilmeisesti kuitenkin elokuvissa kierrettiin tekijänoikeusongelma muuttamalla hahmojen nimiä hiukan. Rouva Hudsonin nimi on "Ellison". Lestraden nimi taas oli vaihdettu huvittavasti "Restaurantiksi". Japanissa se meni kai täydestä...
Elokuvaversion ääninäyttelijät olivat osittain erit. Elokuvaversiot myös sisälsivät kohtia, joita ei löydy sarjajulkaisusta. Olisi hienoa jonain päivänä löytää tämä ennennäkemätön versio.
Musiikki
Olen luultavasti puhunut tästä jo aiemmin, mutta suomenkieleisessä julkaisussa on erilainen alkutunnus kuin alkuperäisessä japaninkielisessä. Japaninkielisen alkutunnuksen nimi Sorakara koboreta story eli vapaasti suomennettuna "Tarina, joka putosi taivaalta". Japaninkielinen lopputunnus on nimeltään Thames kawa no dance, eli "Thames-joen tanssi". Tämän alkutunnuksen japaninkielinen nimi aiheutti minulle kovasti päänvaivaa, sillä kaikissa latinalais-aakkoskäännöksissä nimessä on käytetty sanaa gawa. Kaiken järjen mukaan nimessä esiintyisi sana kawa, joki? Minun täytyi ihan tarkistaa kana/kanji-nimi, sillä halusin nähdä, mitä kanjia kyseisen sanan kanssa käytetään (mikäli et tiedä, mikä kanji on, se on yksi japanin kielen aakkostyypeistä (lisätietoa Wikipediasta tai mistä ikinä haluatkaan etsiä)). Yllätykseni oli suuri, kun huomasin, että kyseisen sanan kohdalla ei käytettykään jokea tarkoittavaa kanjia 川, vaan 河. Olinko siis tyystin erehtynyt kappaleen nimen merkityksestä? Pikaisen tarkistuksen jälkeen Jisho.org-sanakirjasta minulle selvisi, että myös 河 tarkoittaa jokea. Kuitenkin kyseisen kanjin oikea lukutapa olisi kawa! Varsinainen kollektiivinen kirjoitusvirhe erikielisillä Wikipedia-sivuilla.
Kuten huomata saattaa, olen opiskellut japania...
Joka tapauksessa, kyseiset kappaleet esitti japanilainen folk-duo Da Capo. Heistä ei valitettavasti löydy tietoa oikein muulla kielellä kuin japaniksi, mutta uteliaat voivat vilkaista japaninkielisiä Wikipedia-sivuja.
YouTubesta löytyy japaninkielinsen introkappaleen
kokopitkä versio, valitettavasti ilman musiikkivideota.
Sarjan taustamusiikista vastasi japanilainen säveltäjäKentarō Haneda. Soundtrackista löytyy kohtuullisen hyviä kokoelmia YouTubesta, jos etsii hakusanalla "Meitantei Holmes soundtrack".
Mitä tulee ns. kansainväliseen introon, syyllistyin ikävä kyllä varsin ennakkoluuloiseen väheksyntään. Kyseiseenkin versioon oltiin nähty melko lailla vaivaa, jopa siinä määrin, että kappaleen esittäjiksi oltiin palkattu aikanaan melko tunnettuja nimiä, muun muassa Joe Farrel sekä Milt Jackson. Introssa ja outrossa käytetään kyllä samaa kappaletta, mutta outron versio on hiukan erilainen. Huvittavaa kyllä, ilmeisesti englanninkielisissä DVD-versiossa ei kuitenkaan käytetty kansainvälisen julkaisun sävellystä, vaan instrumentaaliversioita Sorakara koboreta storystaja Thames kawa no dancesta.
Suomenkielisen dubin intro ja outro ovat samat kuin kansainvälisissä julkaisuissa, suomeksi käännettynä tosin.
Sherlock Koiran suomidubin intro. Laulajana Ari-Matti Hedman.
Suomenkielisen lopputunnarin kanssa ehti häydä niin huvittavasti, että minulla oli linkki siitä tallessa, mutta video oli ehtinyt jo kadota YouTubesta kuluneen viikon aikana. Seuraavaksi ajattelin laittaa englanninkielisen version kappaleesta, mutta enkkujulkaisussa olikin näköjään käytetty outrossa samaa ääniraitaa kuin introssa. Valitan!
Muuta triviaa
Sherlock Koira on sarjana varsin erilainen kuin alkuperäiset Holmes-kirjat ja -novellit. Sarjasta löytyy kuitenkin joitain viittauksia alkuperäisiin tarinoihin. Suomidubin ensimmäinen jakso Pikku asiakas viittaa mahdollisesti Holmes-tarinaan Insinöörin peukalo. Suomidubissa julkaisematon Juovikas nyöri on suorastaan ilmiselvä viittaus novelliin Kirjava nauha.
Vaikka japaninkielisessä sarjassa Holmesin auton malliksi mainitaan Proto Benz (tätä nimitystä olen myös itse tavannut käyttää näissä kirjoituksissa), kyseessä ei ilmeisesti kuitenkaan ole minkään automallin virallinen nimi. Erikieliset Wikipedia-sivut tulkitsevatkin Holmesin hyrysysyn automallin joko Benz Veloksitai Benz Viktoriaksi. Ranskan Wiki esitti jopa arvauksen Peugeotin mallista 3.Minun mielestäni kyseinen auto näyttää enemmän Viktorialta, ainakin etuvalojen perusteella.
Toisaalta en ole aivan varma...
Voitte arvata yllättymykseni, kun törmäsin italiankielisillä Wikipediasivuilla tietoon Sherlock Koira -sarjakuvasta. Koiraeläinsankarimme seikkailut ilmestyivät Il Giornalino -lehdessä. Sarjakuvasta vastasivat Pagotien isä Toni Pagotsekä Franco Oneta,Gino Gavioli ja Carlo Peroni. Kyseisestä sarjakuvasta löytyy vain hyvin vähän kuvia, joitain kansikuvia sekä sivuja, joista on tekstit editoitu pois. Ilmeisesti kyseisessä sarjakuvassa hahmojen luonteet ovat jonkin verran, tai oikeastaan todella erilaisia. Holmes on luonteeltaan lähempänä alkuperäistä etsivähahmoa. Lestrade taas on yhtäkkiä niellyt ylpeytensä ja pyytää Holmesilta apua pulmallisen tapauksen sattuessa. Moriarty on animen tulkintaan verrattuna paljon ilkeämpi tyyppi ja oikeasti paha. Kyseinen seikka harmittaa minua kovasti, sillä pidän enemmän animen inhimillisestä ja kovia kokeneesta rikollisnerosta. Miksi hänestä pitäisi tehdä mustavalkoisempi hahmo?
Japanissa on ilmeisesti julkaistu kirjanen, joka sisältää luonnoksia sarjan suunnitteluvaiheesta sekä muuta ekstraa. Sääli, ettei se koskaan eksynyt tänne Pohjolan perukoille asti.
Kaikki tästä sarjasta kirjoitelleet ovat tähän mennessä sanoneet, että Sherlock Koira on sarja, jossa on aseita ja väkivaltaa ilman verta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa! Jaksossa Doverin valkoiset kalliot näkyy kohtaus, jossa tohtori Watson hoitaa pakkolaskun tehneen lentäjän jalkaa, jossa näyttäisi olevan ruhje. Kyseessä ei siis ole mikään valtava määrä raakuutta, mutta kyllä sekin on mielestäni verta.
Sanokaa mitä sanotte, tuo näyttää minusta aidosti kipeää tekevältä haavalta.
Lopuksi vielä hahmoista
Jostain kumman syystä enkkudubissa Toddin nimi vaihtuu aina joissain jaksoissa Georgeksi. Mitähän kääntäjät touhasivat siellä?
Erikieliset Wikipedia-sivut heittävät villejä veikkauksia sankariemme koiraroduista. Suomenkielisellä Wikipedia-sivulla Holmesin lajiarvelu vaihtui taannoin punaketusta Welsh corgi pembrokeksi. Osaatteko ajatella etsiväneroamme lyhytjalkaisena paimenkoirana? Muut sivut pitävät Holmesia edelleen kettuna. Smileyta englanninkielinen Wiki epäilee vainukoiraksi, ranskankielinen taas mäyräkoiraksi. Toddia suurin osa Wiki-sivuista pitää mopsina, mutta myös bulldoggia on arvailtu (taas ranskankielinen Wikipedia).
Lestraden poliisiarmeija voisi mahdollisesti olla Keystone Cops -viittaus. Heidän toilailuistaan tulee hyvin vahvasti mykkäfilmit mieleen.
Vastaavathan he sentään noin 50% koko sarjan slapstick-huumorista (toisesta puoliskosta kunnia menee Moriartylle ja kumppaneille).
Miyazaki ei ilmeisesti tykännyt ideasta, että hahmoista tehtäisiin antropomorfisia eläimiä. Hän halusi tehdä sarjan ihmishahmoilla, mutta Italian suunnalta ehdotettiin koiria. Ilmeisesti rouva Hudsonin ulkonäkö on tästä syystä niin ihmismäinen. Wikipedian mukaan yhdessä vaiheessa hänestä suunniteltiin sarjan ainoaa ihmishahmoa (kaikeksi onneksi tähän outoon kompromissiin ei päädytty).
Rouva Hudsonista puheen ollen, Miyazaki kaavaili ilmeisesti hänestä hyvin erilaista luonnetta. Tähän lausuntoon törmäsin eri kielisillä Wikipedia-sivuilla, mutta tälle väitteelle ei ollut merkattu lähdettä. Vasta japani-Wikipediasta löytyi lähde tälle, mutta kyseessä olikin ilmeisesti vain Japanissa julkaistusta kirjasta löytynyt tieto. Joka tapauksessa, Miyazakin kaavailema Hudson olisi ollut paljon luonteikkaampi ja älykkäämpi, ilmeisesti jopa Baker Streetin todellinen nero. Miyazakin kuitenkin ehdotus äänestettiin ulos, joten me katsojat saimme tyytyä paljon stereotyyppisempään naishahmoon. Välähdyksen Miyazakin tulkinnasta saimme lopulta nähdä jaksossa Doverin valkoiset kalliot.
Mitä kaikkea menetimmekään, kun Miyazaki ei jatkanut sarjan ohjausta!
Ai niin, löysin myös varsin kattavan faktakokoelman eräältä italialaiselta blogisivustolta (linkki). Kielimuuri on tietenkin rajoite, mutta Google näyttäisi kääntävän italian ihan siedettävän näköiseksi englanniksi.
Tästä tekstistä tuli lopulta paljon pidempi kuin oli alun perin tarkoitus. Tarkoitin alun perin sisällyttää tähän postaukseen myös käsittelyä japaninkielisestä versiosta, mutta hitsi, tästä tuli aivan liian pitkä jo muutenkin. Siispä the bonuskierros saa vielä toistaiseksi jatkoa!
See you next time...
Voi voi, aina vaan lisää tekstiä ja kirjoitettavaa...
Eipä näköjään pitäisi mennä arvostelemaan muiden oikeinkirjoitusta ennen kuin itse hallitsee täysin kyseisen kielen. Näköjään japaninkielessä yhdyssanojen jälkimmäisessä sanassa ensimmäisestä konsonantista tulee soinnillinen (esim. sa -> za tai to -> do). Yksinään kyseisen kanjimerkin lukutapa on siis "kawa", mutta Thames-sanan perässä lukutapa on "gawa".
Lagaavia grafiikoita ja yllättäviä raakuuksia Muskettisoturit tuntuivat oudon pettyneiltä, kun ei tullutkaan tappelua. Aramis ja Athos ovat vaikeuksissa, sillä kardinaalin miehet ovat tulossa pidättämään heitä aiemman taistelun takia. Muskettisoturien johtaja de Treville kuitenkin ehtii ajoissa paikalle ja selvittää asian heidän puolestaan. Kun kardinaalim joukot ovat poistumassa paikalta, Widimer huomaa D'Artagnanin, joka on oleilemassa portilla ja päättää pidättää tämän. D'Artagnan pakenee paikalta. Karistettuaan kardinaalin joukot hetkeksi aikaa perästään, D'Artagnan päätyy takaisin muskettisoturien päämajalle. Mutta kardinaalin miehet ovat hälleen hänen perässään. Muskettisoturit saavat kuitenkin heidät jättämään D'ARtagnanin rauhaan. De Treville ottaa D'Artagnanin ilomielin vastaan, sillä D'Artagnanin isä on de Trevillen vanha asetoveri ja ystävä. D'Artagnan saa kuulla tarinan isänsä sotahistoriasta ja siitä, miten sisällissodan raakuudet saivat hänet l...
Athos-Porthos, Porthos-Athos ja hengellinen Legolas Julietten sedän riemastunut reaktio nähdessään mellakan on varsin koominen. D'Artagnan herää Julietten perheen talossa, menetettyään tajuntansa heidän kotinsa edustalla. Julietten eno kertoo hänelle, että Juliette on töissä kuninkaallisessa hovissa. Kadulla puhkeaa tappelu, jonka osapuolina ovat kardinaalin kaartilaiset ja muskettisoturi Athos. Athos voittaa kaartilaiset. D'Artagnania vastaan tulee muskettisotureiden vaatteisiin sonnustautunut mies, joka on juuri ryöstämässä kahden naisen rahoja. Tämä kutsuu itseään Porthokseksi. Taistelun jälkeen D'Artagnan kohtaa muskettisoturin, joka on lukemassa Raamattua metsässä. Tämä esittäytyy Aramikseksi. Kuultuaan tapahtuneesta ryöstöstä, Aramis lähtee selvittämään asiaa. Muiden kiinnittäessä huomionsa Porthoksen löytämiseen, Aramis lähtee oudon kaksoisolennon jäljille. Hän saa selville, että kyseessä om salajuoni Porthoksen maineen lokaamiseksi. Sillä aikaa D'Artagnan lähte...
Missä prinsessa viipyy? Wouwouwou, hetkinen, mitä tohtori Watson täällä tekee!? Lontoossa surkutellaan Mr. Foggia, joka on tiettävästi kadonnut viidakkoon. Samoihin aikoihin sankarimme ovat kuin ovatkin vaikeuksissa, toki eivät kadonneita. He seuraavat hiljaa piilostaan viidakon halki kulkevaa uhrikulkuetta. Kulttilaiset kuljettavat kuolleen radzan ruumista ja tämän nuorta leskiprinsessaa. Tarkoituksena on polttaa leski roviolla miehensä ruumiin kanssa. Eurooppalaiset herrasmiehemme eivät moista raakuutta suvaitse vaan päättävät suorittaa pelastusoperaation. He seuraavat kulkuetta temppelille asti. Temppeliin murtautuminen epäonnistuu, sillä paikalla on liikaa vartioita. Seurattuaan aikansa tilannetta piilosta, Fogg ja Korn päätyvät epätoivoiseen ratkaisuun: väkijoukon sekaan syöksymiseen Koa-norsulla. Ennen kuin he kuitenkaan ehtivät mihinkään, Passepartout saa vielä uhkarohkeamman idean. Hän liitää liaanin avulla ilmojen halki. Liaani kuitenkin katkeaa ja kovaonninen kissamme mäsähtä...
Eipä näköjään pitäisi mennä arvostelemaan muiden oikeinkirjoitusta ennen kuin itse hallitsee täysin kyseisen kielen. Näköjään japaninkielessä yhdyssanojen jälkimmäisessä sanassa ensimmäisestä konsonantista tulee soinnillinen (esim. sa -> za tai to -> do). Yksinään kyseisen kanjimerkin lukutapa on siis "kawa", mutta Thames-sanan perässä lukutapa on "gawa".
VastaaPoista