Thamesjoen hirviö

Höyryjyrän paluu, Holmesin ninjailut ja muita tarinoita punaisen filtterin läpi katsottuna

Oi kiva, aina yhtä luotettavaa 1800-luvun uutismediaa!

Eräänä iltana jokin hyökkää Thamesilla kulkevan laivan kimppuun ja kiskoo sen pohjaan. Syylliseksi epäillään jonkin sortin merihirviötä. Eräänä päivänä hyökkäys toistuu uudestaan, juuri kun eräs nuoripari on soutelemassa laivan tuntumassa. Nuorukainen David katoaa uppoavan laivan mukana. Tämän morsian Mary ei kuitenkaan usko hänen hukkuneen ja saapuu siksi Homesin puheille pyytämään apua etsinnöissä. Holmes & co. menevät Thamesin varrelle suorittamaan etsintöjä, löytämättä kuitenkaan Davidia. Sen sijaan he havaitsevat vedenalaiset kiskot Thamesin pohjalla. Holmes arvaa, että se selittää mystisen "hirviön". Kaiken takana on taas kerran Moriarty, joka ryöstelee pohjaa pitkin kulkevan sukellusveneensä avulla arvotavaraa laivoista ja kuljettaa ne sitten joen pohjassa sijaitsevaan tukikohtaansa. He tulivat samalla vahingossa siepanneeksi Davidin ja pitävät tätä nyt vankina. 

Holmes & co. päättävät järjestää Lestraden avustuksella ansan Moriartylle. Sillä aikaa kun Lestrade poliisijoukkoineen täyttää rahtilaivaa räjähteillä, H&co. lähtevät etsimään mahdollista piilopaikan tuuletusaukkoa; rikollisetkin tarvitsevat hengitysilmaa. He löytävät sellaisen eräästä varastosta ja Holmes suorittaa pikaisen pelastusoperaation ja hakee Davidin tuuletuskanavan kautta. Samoihin aikoihin Moriarty on juuri hyökkäämässä ansalaivan kimppuun. Laiva räjähtää hajottaen Moriartyn sukellushärvelin. M&co. kuitenkin pääsevät pakenemaan Moriartyn höyryjyrän avulla. Seikkailu päättyy nuoren parin onnelliseen jälleennäkemiseen.

Moriartyn ihmemööpelit, osa sekosin-jo-laskuissa-mistä-näitä-riittää.

Kyllä taas muisti temppuili. Omissa mielikuvissani tämä oli juuri se jakso, jossa Holmes soitti viulua. No, ei voi mitään, ehkä se tulee myöhemmin. Tai ei, suurta osaa jaksoista ei kuitenkaan edes dubattu suomeksi. Ehdin jo innolla odottaa, joskos pääsisin arvostelemaan viulunsoiton animaatiota (harrastan itse kyseistä instrumenttia ja voin sanoa, että useimmissa sarjoissa ei ole edes yritetty saada jousen liikettä synkkaamaan musiikin kanssa). Luvassa oli kuitenkin musiikkia, sillä vieraileva tähtemme David sattui olemaan huilisti. En ole mikään huilunsoiton asiantuntuija, mutta ainakin näin äkkiseltään en huomannut animointivirheitä. 

En ole tästä tainnut pahemmin puhuakaan, mutta suomenkielisen julkaisun kuvalaatu on aivan kauhea, kun sitä vertaa japaninkieliseen. Tähän mennessä se on näyttänyt sumealta, rakeiselta ja VHS-kasetilta nauhoitetulta. Tässä jaksossa kuvalaatu teki kuitenkin suoranaisen alamäen, ja koko jakso näytti punaisella värikerroksella päällystetyltä. Punainen filtteri sai koko Lontoon näyttämään likaisen oranssilta. Liekö tallenne löydetty jostain Ylen arkistojen syövereistä ja tungettu sitten hätäisesti DVD-julkaisuun.

Mikäli lukijakunnassa on joku huilunsoiton asiantuntija, voi
kommentoida näkemyksensä Davidin soittimen ja soittoasennon uskottavuudesta. 

Tässä muuten vertailun vuoksi sama kohtaus 
japanijulkaisussa. Hurja ero, eikö vain?

Mutta sitten itse jaksoon. Vaikka sitä on juonikuvauksen perusteella vaikea uskoa, Moriartyn käytös oli tämän jakson aikana varsin liikuttavaa. Heti ensimmäisenä kohta, jossa he juhlistavat piilopaikassaa ensimmäistä onnisumistaan pitkiin aikoihin. Aina yhtä herttainen Smiley alkaa itkemään ja sanoo, ettei ole koskaan elämässään kohottanut maljaa millekkään. Siihen Moriarty vastaa, että hänelläkään ei ollut ollut syytä juhlia ennen kuin Todd ja Smiley tulivat hänelle töihin. Moriarty-parka on siis ollut yksinäinen! Todd ja Smiley eivät ole vain hänen alaisiaan, vaan myös hänen ystäviään! Ja jos ei siinä tarpeeksi aihetta liikutukseen, Moriarty kutsuu vankina pitämänsä Davidin päivälliselle juhlistamaan heidän kanssaan. Tietenkään hän ei voi päästää Davidia menemään, mutta puhuu kuitenkin sävyyn: "Hei, me emme valitettavasti voi päästää sinua menemään, mutta ole kuin kotonasi kaveri!" Siitä mieleeni juolahti vielä eräs ajatus. Moriarty ei tarkoittanut kidnapata pillipiipariamme, mutta tuli vahingossa vetäneeksi hänet syvyyksiin. Koska David on elossa ja heidän luonaan, Moriartyn ja kumppaneiden on täytynyt pelastaa hänet hukkumasta! On Moriarty vaan aika kiltti tyyppi pääpahikseksi...

Toisessakin kohtaa hänen puheensa meinaavat nostaa tipan silmään. Kun David alkaa soittamaan huilua, ärsyyntynyt Todd uhkaa hiljentää tämän. Moriarty kuitenkin pysäyttää Toddin ja toteaa jotain hyvin runollista: "Kaunis musiikki puhdistaa sielua ja ruokkii älykkyyttä." Otan tuon suurena kohteliaisuutena meille musikanteille.

And everyone is crying now...

Holmesin käytös taas oli puolestaan enimmäkseen kummallista. Hän suoritti jatkuvasti toinen toistaan hämmentävämpiä stuntteja hyppimällä korkeista paikosta, tasapainoilemalla puutolppien päällä ja kiipeilemällä paikkoihin ninjamaisten volttien saattelemana. Myös puhe oli harvinaisen outoa. Kun neiti Mary on saanut kerrottua Holmesille traagisen tarinansa ja toteaa uskovansa, että David on elossa, mestarietsivämme toteaa täydellisen monotonisella äänellä: "Uskotteko?" No hitsi ei, sitähän varten Mary sinne tulikin! Muutamassa muussakin kohdassa sankariemme dialogi oli niin älytöntä, että niiden analysointiin kuluisi aivan liikaa aikaa ja tilaa. 

Marysta puheen ollen, taisimme löytää rouva Hudsonin kadonneen kaksoissisaren. Mary on aivan rouva Hudsonin näköinen, eri kampauksella vain. Sama pituus, samat kasvot, vain eri hiukset. 

....Hetkinen. Marie Hudson. Marie... Marie ja Mary? Joko käsikirjoittajat kärsivät nimien suhteen mielikuvituksen puutteesta tai yrittävät saada katsojat kehittelemään head canoneita. 

"Olemmeko me... sukua, tai jotain?"

Vaikka tarina itsessään oli mielenkiintoinen, se kompastuu omaan näppäryyteensä. Tarinan ratkaiseva käänne, kohta, jossa Holmes löytää Moriartyn piilon tuuletuskanavan, on älytön. Päätiimi kiertelee sataman varastoalueella, etsien mahdollista tuuletusaukkoa. Yhtäkkiä Holmes havaitsee savuttavan savupiipun erään varaston katolla. Hän sanoo löytäneensä etsimänsä ja toteaa, että varastossa ei kuuluisi olla savupiippua. Nokkelaa, mutta tuuletuskanavasta ei pitäisi tulla savua. Kukaan ei kuitenkaan tule ajatelleeksi tätä, vaan kaikki kiipeävät katolle. Tässä vaiheessa savu on maagisesti hävinnyt ja piippuun kurkatessaan he kuulevat etäistä huilunsoittoa. Moriarty ei näköjään huomioinut äänieristyksen kannattavuutta. Seuraavaksi Holmes kapuaa piippuun ja päätyy tuuletuskanavassa aikansa ryömittyään Davidin vankikoppiin. Samalla myös näemme, että tuuletuskanava johtaa lisäksi vielä toiseen tilaan, Moriartyn ja kumppaneiden pääkomentokeskukseen. Joten mistä se savu tuli? Tuo juonellisesti hölmö moka on vain alkusoittoa jakson loppuosan pähkähulluudelle.

Nämä tyypit oikeasti yrittävät näköjään tappaa Moriartyn. Kyse ei ole enää pidättämisestä, Scotland Yard vakavissaan pyrkii päästämään antagonistimme päiviltä. Laivan täyttäminen dynamiitilla oli yliampuva toimenpide, eikä minkään poliisioperaation pitäisi johtaa tai päättyä siihen. He eivät olisi tappaneet vain etsimänsä rikollisen vaan luultavasti myös suuren määrän sivullisia. Mutta hah-hah, tämähän on piirretty, kenellekään ei satu mitään, he vain lentävät ilmaan. Räjähdyksessä, joka tuhosi metallia ja maata, mutta ei luita tai kehoja ylipäänsä. Mielenkiintoisia räjähteitä.

Tämä ei ollut hauskaa ensimmäisellä kerrallakaan,
joten miksi se olisi hauskaa nyt?

Moriartyn sukellusjuna ylipäänsä herätti minussa kysymyksiä. Jos Moriarty kerran osasi rakentaa tuollaisen tsydeemin itse, miksi ihmeessä hän aikaisemmin sarjassa varasti sukellusveneen? 

Jaaaaaaa sitten se loppuhuipennus. Moriartylla oli ilmeisesti pakosuunnitelma hihassa. Höyryjyrän paluu. Tai ei varsinainen paluu, sillä tällä kertaa design muistutti enemmän Moriartyn ensiesiintymisessä nähdyn härvelin ulkoasua. Kyseistä jaksoa ei koskaan suomennettu. 

Vroom, vroom!

Joka tapauksessa, Moriarty & co. pakenevat höyryjyrällä, Lestrade pysäyttää pakenijat, mutta nämä viskaavat poliisiautot päällekäiseksi pinoksi höyryjyrän kourasysteemillä. Tämä ei kuitenkaan lainvalvojiamme estä, vaan he lähtevät seuraamaan rikolliskoplaa huvittavana kolmikerroksisena bussimuodostelmana. M&co. kuitenkin oikaisee suoraan jokeen, joten mitä tekee Lestrade? Komentaa koko pinon seuraamaan perässä. No, autot eivät kellu, joten koko muodostelma on kohta joen pohjassa. Pintaan nousee vain kolme poliisia. Luultavasti kyse oli animointivirhesstä, mutta kun poliisiautojen ainakin kymmenestä matkustajasta vain kolme (+Lestrade) nousee pintaan, se antaa kovasti vaikutelman, että loput olisivat hukkuneet. Karu toimenpide ja mitä sillä saavutettiin? Ei yhtään mitään. Moriarty pakeni ja useat poliisivirkailijat kuolivat turhaan. Jonkun pitäisi erottaa Lestrade ennen kuin hän tapattaa heidät kaikki. Kaiken kruunasi vielä rannalla tilannetta seuraavan Holmesin toteamus: "Olen aina vilpittömästi arvostanut Lestraden innokkuutta." Ja Moriarty on muka porukan ilkein...

Ja näin keksittiin monikerroksiset bussit...

Ääninäyttelyn taso oli tällä kertaa vähän niin ja näin. Merkittävien hahmojen ääninäyttely oli tavanomaista loistotasoa, mutta vierailevien tähtiemme, Davidin ja Maryn äänet olivat reippaasti heikommanpuoleisia. Davidinkään ääni ei edes niin pahasti kuin Maryn, jonka näyttelijä puolestaan tuntui pahimmillaan lukevan sanoja paperilta monotonisella äänellä ja yhteen hengenvetoon. Parhaimmillaankin neidin ääni oli keskinkertainen suoritus sivuroolimassassa. Kenties liioittelen, mutta ääni tuntui juuri niin huonolta kun oli tottunut japaninkieliseen versioon, jossa Mary oikeasti osoitti tunteita, itki hädissään, naurahti iloisena, puhumattakaan reippaalla ingrishu-aksentilla vedetyistä "Deividdo!"-huudoista.

Myöskin minua harmitti käsikirjoitus, jossa moni hieno repliikki oltiin menty muuttamaan ihan kokonaan, kun vertaa alkuteokseen. Esimerkiksi alkuperäisversion Holmesin ja Watsonin keskustelu siitä, olisiko Thamesin hirviö mahdollisesti dinosaurus oli suomidubbissa jätetty pois ja muutettu huomattavan paljon tylsemmäksi ajatustenvaihdoksi. Toisaalta siinä tilanteessa syyttävä sormi pitänee suunnata kohti enkkudubbia, johon tämä suomiversio perustuu. Samaa taustaa lienee moni muukin tämän käännöksen dialogissa esiintynyt päättömyys. Mitä taas tulee jakson otsikon räikeään kirjoitusvirheeseen, no, äidinkieli on hyödyllinen oppiaine.

Vaikka jakson loppu menikin plörinäksi, suurimman osan ajasta taso oli melko korkea. Etenkin Moriartyn musiikkiherkistelyt ja Holmesin ninjatemput olivat mielenkiintoista seurattavaa. Lähinnä jäin kaipailemaan sitä viulunsoittoa...

Kaunis ja onnellinen loppu, mitä nyt valtava määrä poliiseja, merimiehiä
ja  siviilejä kuoli Lestraden huonon organisointikyvyn takia.

Näin siis tuli käytyä tämäkin jakso läpi. Tässä vaiheessa loppusuora häämöttää jo, enää kolme jaksoa jäljellä! 

Ensi kertaan...

Se minua vain jäi vaivaamaan, että se alun merimies näytti
kovasti  Smileylta. Liekö Smileyn isä tai jotain?