Sininen timantti

Sherlock Koira goes Studio Ghibli 

On that day, humanity received a grim reminder...

Eräänä päivänä Lontoon ylle ilmestyy pterodactylusta muistuttava lentokone. Kyseessä on Moriartyn järjestämä hämäys, jonka aikana hän varastaa eräästä jalokiviliikkestä arvokkaan sinisen timantin. Pieni taskuvaras Polly kuitenkin varastaa tämän kiven ja kätkee sen nallepehmolelunsa sisälle. Näin hän saa Moriartyn kätyreineen peräänsä. Holmes saa toimeksiannon etsiä kadonnut timantti. Hän ja Watson pelastavat Pollyn juuri kun hän on jäämässä Team Moriartyn vangiksi. Kiitokseksi Polly kutsuu kaksikon kotiinsa teelle. Heidän mielestään Pollyn on vaarallista olla kotonaan nyt kun Moriarty etsii häntä, joten he kutsuvat hänet kotiinsa. Moriarty kuitenkin onnistuu järjestämään ansan Pollylle ja ottaa hänet vangiksi. Alkaa lentokoneen ja auton välinen takaa-ajo. Lopulta luoti hajottaa lentokoneen moottorin, jolloin Moriarty ja co. hyppäävät kyydistä suoraan Thamesiin. Polly onnistuu pakenemaan juuri ennen koneen räjähdystä. Tarina päättyy, kun Polly palauttaa varastetun jalokiven ja saa palkkioksi 20 000 puntaa.

Moriartyn dollarihymy on niin kirkas, että se heijastaa omaa valoaan timanttiin.

Voih. Olin jo ehtinyt unohtaa miksi pidin jaksosta "Sininen timantti". Hyvänen aika, tämä jakso suorastaan huokuu Miyazakin kädenjälkeä! Tämä tuntuu Ghibli-elokuvalta, josta ei koskaan tullut Ghibli-elokuvaa. Siinä on kaikki Ghibli-elementit ennen Studio Ghibliä! On steam punk -vekottimia, lentelyä sekä tietenkin se sisukas protagonisti-tyttö. Polly ei todellakan saata collegojaan häpeään, hän osoittautui loistavaksi ja hyvin kirjoitetuksi hahmoksi! Hänessä on Porco Rosson Fion asenteikkuutta, mutta ilmemaailma on lähimpänä Totoroa. Hänen pieni yläkerran huoneistonsa taas muistuttaa tunnelmaltaan Laputan Pazun kotia. Myös taustatarina liippaa läheltä, ovathan molemmat isäänsä ihailevia orpolapsia.

Tässä tepastelee hilpeä taskuvarkaamme.

 

Ja tämä jakso pitää niin paljon salaista meemipotentiaalia sisällään. Näyttökuvia tuli otettua suorastaan ennätysmäärä ja on sääli, etten saanut tungettua niitä kaikkia tähän tekstiin. Tätä jaksoa katsellessa tuli sellainen olo, että tämä pitäisi katsella frame framelta ja ottaa talteen kaikki parhaat palat. Hahmojen ilmeet ja eleet ovat tässä upeita, ja varsinkin Moriartyn reaktiot ovat täyttä kultaa. Hänen naamataulunsa repeää toinen toistaan hienompiin irvistyksiin. Juoni on kenties simppeli, mutta sen simppeliyden ympärille on rakennettu iso kasa upeita hetkiä. Hitsi, miksen ottanut talteen videoklippejä...

Jo pelkästään tässä kuvassa on kaksi huomionarvoista seikkaa:
Smileyn eeppinen ilme ja Moriartyn upea menopeli...

...joka toimii höyryllä! Moriartylla on steam punk -henkinen häkäpönttöauto!

Oikeasti, tästä jaksosta on vaikea edes kirjoittaa arvostelua. Kuten huomaatte, tähän asti tekstiosio on ollut lähes kokonaan yli-innokasta hypetystä. En osaa muuta kuin olla iloinen tästä jaksosta! Haluaisin vain kirjoittaa kuvatekstejä ja esitellä jakson hauskimpia kohtia kuvina...

Kuten vaikka siitä kohdasta, jossa päähenkilökaksikko pelastaa Pollyn. Hahmojen välinen dialogi ja ilmehtiminen on siinä suorastaan hillitöntä!  

Here's Johnny!

Käsittääkseni olette professori Moriarty.

NO WAY, SHERLOCK!

Vaikkakin se minua jäi vaivaamaan, että hahmojen puheiden perusteella kuulosti melkein siltä, että he eivät olisi aiemmin tavanneet (ja ei, se dialogi ei mennyt ihan niin kuin yläpuolen kuvateksteissä). Moriarty ja Holmes puhuttelevat toisiaan kuin tapaisivat ensimmäistä kertaa, vaikka kaiken järjen mukaan he tässä vaiheessa jo tuntisivat toisensa ulkonäöltä. Mieleeni juolahti, että kenties tämä jakso sijoittuu aikajanallisesti aiempaan kohtaan kuin edelliset jaksot. Tai sitten kyseessä on käännöksessä tapahtunut muutos, en ole vielä ehtinyt tarkistaa (ts. en jaksa).

Tässä jaksossa nähtiin myös hieno läpileikkaus Moriartyn Lepakkoluolasta.

Voi ei, taas animeruokaa.

Kaikki naishahmot ovat kyllä tässä sarjassa suorastaan anorektisen laihoja.
Ei kun tietysti, se viktoriaaninen vaatemuoti. Hengittäminen oli epätrendikästä.

Ja se takaa-ajokohtaus suorastaan kruunasi kaiken. Juonikuvauksessa sanoin vain, että kyseesä oli auton ja lentokoneen välinen takaa-ajo, mutta se ei anna sille tarpeeksi arvoa. Kyseessä oli luultavasti koko sarjan monivaiheisin takaa-ajo (minusta tuntuu, että joudun pyörtämään puheeni tämän lausunnon kohdalla jossain vaiheessa, mutta sanotaan vaikka, että tähän mennessä)! Siihen kuului niin hevosvaunut, räjähtävä lentokone kuin autolla lentelyä (okei, tuo kuulosti sekavalta). Tietenkin voin ilkeillä ja sanoa, että tässä sarjassa lähes jokainen arvoitus ratkaistaan takaa-ajokohtauksella. Ihan totta, tämä sarja sisältää melko vähäsen oikeaa etsiväntyötä ja melko paljon autolla hurjastelua ollakseen 1800-luvulle sijoittuva sarja. Ei silloin edes ollut toimivia lentokoneita... Mutta se on tietty se steam punk -aikalinja.

Nasse-setä on hyvin, hyvin vihainen...

Mutta niin on myös pikku, pikku Pollykin!

Mutta niin, se kaiken huippu, kaiken kruunaava takaa-ajo. Mitä siinä sitten tapahtui? Niin, mitä siinä ei tapahtunut? Haluatteko tietää? Hyvä on...

Tajusitteko? Ei hätää, en minäkään. Mutta ei hyvänen aika, suosittelen katsomaan koko jakson, eikä vain minun sekavaa kuvailuani. Se ei ehkä ole juonellinen mestariteos, mutta se sisältää niin paljon upeita kohtia, että uskokaa minua, se on sen arvoinen. Hitsi, tuossa oli ihan liikaa sivulauseita. Joka tapauksessa, tähän postaukseen tuli ihan liikaa kuvia ja liian vähän tekstiä, mutta ehkä seuraavat jaksot ovat vähemmän meemipitoisia (niin varmaan).

No, tässä on tämänkertainen tekstikyhäelmä. Ensi kertaan!

Ja sankarimme ratsastavat... okei, tuo on jo vanha vitsi.