Hummerimysteeri

 Muisti palailee pätkittäin

Joten... miksi ne ovat akvaariossa?

Moriarty & co. suunnittelevat ryöstöä piilopaikassaan. He päättävät naamioitua sähköasentajiksi ja ryöstää eräässä kartanossa olevat arvokkaat korallihummerit. Sattumoisin Holmes ja Watson ovat saaneet komennuksen samaiseen kartanoon tarkastamaan varashälyttimien luotettavuus. Pääkaksikko huomaakin hummerien olevan poissa. He alkavat selvittämään tapausta ja havaitsevat, että hummerit on kuljetettu ilmapallojen avulla ikkunasta merelle. He lähtevät kyselemään satamasta ja saavat selville, että joku heppu oli ostanut tynnyreittäin hummereita ja aikoo kuljettaa ne muualle. H&W päättelevät, että M aikoo salakuljettaa korallihummerit aitojen joukossa. Pian he löytävätkin Moriartyn ja kumppanit. Seuraa takaa-ajo, jossa Moriarty pudottaa vahingossa kuorman tynnyreitä. Jäljelle jää vain yksi tynnyri, joka sisältää varastetut korallihummerit. M&co. jatkavat matkaa kuumailmapallolla, mutta Lestrade hyppää viime hetkellä kyytiin aiheuttaen lyhyen ammuskeluvälikohtauksen ja sen, että Lestrade ja tynnyri putoavat mereen. Moriartyn juoni epäonnistuu taas.

It's a me, Ma- err, I mean Moriarty!

Tämä jakso on sikäli hassu, että vaikka olin nähnyt sen useamman kerran, minulla ei ollut siitä mitään muuta muistikuvaa kuin ne korallihummerit. Tuntui siltä kun aikaisemmilla katselukerroilla aivoni eivät olisi tallentaneet havaitsemaansa. Niin katsoin tätä jaksoa lähes kuin ensimmäistä kertaa. Muistot siitä palautuivat kuitenkin pätkittäin.

Miksi juuri korallihummereita? Miljonäärillä näyttää olevan paljon akvaariokaloja, joten kai hän on kiinnostunut merenelävistä, mutta koko omaisuuden kiinnittäminen jalokivillä koristeltuihin, korallista valmistettuihin hummereihin? Tai sitten ne ovat jonkin sortin perintökalleus.

Entä miksi ihmeessä kartanon sähköteknologia oli niin modernia? Hehkulampuilla valaistava kattokruunu menee vielä, mutta automaattivalot ja liiketunnistimet ovat jo ihan liian nykyaikaisia vempaimia 1800-luvulle. Samalla pääsin ihmettelemään, kuinka paljon Moriarty tietää sähkötekniikasta. Kai hän sitten hallitsee senkin alan, kun kerran rakentelee ne härvelinsäkin itse.

Tätä jaksoa katsellessa yksi onomatopoeettinen sana pääsi suustani useampaan kertaan. Se oli yllättäen: "aaww". Varsinkin pääpahistemme osalta. Tässä jaksossa he rupattelevat söpösti, syövät söpösti, nukkuvat söpösti, hitsi, jopa pukeutuvat söpöihin vaatteisiin. Kaiken kaikkiaan tämä on jakso, jossa Moriartylla on nälkä ja hän ostaa hummereita ja siinä sivussa pöllii arvotavaraa. Kun Moriarty tyytyväisenä syödä mussutti hummereita, olin aidosti iloinen hänen puolestaan. Ovathan nämä kaverit joutuneet näkemään nälkää jo niin monesti. 

Moriarty näemmä hallitsee salaisen animetekniikan: moe-tyyliin syömisen.
 (Jarmo Koskelle lisäpisteet upeista "njam-njam"-äänitehosteista.)

Juoni oli kieltämättä nokkela, mutta sitä vaivasi alusta loppuun outous. Miksi Morairtyn piilopaikassa oli salapoliisikirjoja? Mistä Moriarty sai päähänsä varastaa hummereita? Miksi korallihummereita? Miksi juuri Holmes oli siellä? Miksi, miksi? Vastauksia ei saada, mutta syntynyt keitos on outoudestaan huolimatta sen verran hyvä, että sitä jaksaa seurata.

Mitä tulee jo aikaisemmin mainittuun pukeutumiseen, tämä jakso sisälsi suorastaan harvinaisen paljon erinäköisiä valeasuja. Moriarty ja Todd naamioituvat ensin sähköasentajiksi, sitten seurasi Beatles-tyylin paluu. Myös Holmes ja Watson käyttivät valepukuja, mutta heidän työmiehen asunsa saivat minut kyseenalaistamaan hahmojen havainnointikyvyn. Johtuuko tunnistuskyvyn puute siitä, että piirretyissä hahmot käyttävät yleensä samoja vaatteita? Senkö takia kukaan ei tunnista Holmesia, kun hän laittaa erinäköisen hatun päähän?

Kuva-arvoitus: Etsi kuvasta pääkaksikkomme sekä 
Moriarty&co. Lestrade ei kyennyt siihen.

Oli miten oli, Moriartyn ja kumppaneiden juhlatamineet aiheuttivat ilonhihkaisuja kerran jos toisenkin. Varsinkin Smiley näytti todella tyylikkäältä mustassa puvussa. Tästä jaksosta ottamistani kuvakaappauksista tarpeettoman suuri osa on aiheesta "Team Moriarty eri kuvakulmista". 

So cute, so fabulous...

Edeltäneestä tekstistä tämän voinee jo päätelläkin, mutta tämänkertaisessa jaksossa piirtotyylin taso nousi kuin Feeniks-lintu tuhkasta. Emme enää saaneet nähdä yhtä monipuolisia ilmeitä kuin Miyazakin aikana, mutta taso oli silti huippuluokkaa edelliseen jaksoon verrattuna. Voi olla, että animaation tyyli ja taso on vaihdellut sen mukaan, kuka animoinnista on milloinkin vastannut. Myös Miyazakin ohjaamien jaksojen piirtotyylissä on pieniä eroja, etenkin kun katsoo itse nimikkohahmoa. Joissain jaksoissa Holmes on paljon ilmeikkäämpi kuin toisissa, joissain hänen kasvonpiirteensä muistuttavat enemmän koiraa ja toisinaan taas kettua. Erot ovat kuitenkin hiuksenhienoja, mitään radikaalia tyylinvaihdosta ei ole näkynyt muissa kuin Kadonneen junavaunun arvoitus -jaksossa.

Tässä jaksossa Lestrade ja Scotland Yard työskentelivät varsin alitehoisesti. Lestrade joutui jättämään aamiaisen välistä ja siksi työskentely ja ajattelu pelaa vähän hitaammin, mutta minkä takia koko muukin poliisijoukko tuntuu ajattelevan jopa tavallista vähemmän? Ovatko rivipoliisit muka niin aloitekyvyttömiä, että komisarion huono keskittymiskyky vaikuttaa myös heihin? Varsinkin yksi kohta aiheutti lisää kysymyksiä. Kun Moriartyn hevoskärrystä putoaa hummeritynnyreitä, lainvalvojamme ryntäävät ahmimaan niitä suihinsa. Maahan pudonneita, kylmiä hummereita. Pidetäänkö heitä nälässä, kun kerran ovat niin epätoivoisia, että alkavat syömään kesken työtehtävän? Pitääkö olla huolissan? 

Näiden kaverien vastuulla on kaupungin
 laki, oikeus ja järjestys...

Lopulta jakso jätti ihan hyvän maun suuhun. Vaikka Moriartyn epäonnistuminen ei tullut mitenkään yllätyksenä, oli virkistävää vaihtelua, että he eivät taas kerran räjähtäneet taivaan tuuliin. Ihan rehellinen epäonnistuminen ilman turhaa höykytystä ja kivun tuottoa on mielestäni inhimil-

...

...

...

Jaahas. Kai oli liikaa pyydetty, että pääpahiksemme olisivat saaneet saaneet vetäytyä murehtimaan tappiotaan ilman tarpeetonta piirrettyväkivallan lisäämistä. Onko se oikeasti ollut jossain vaiheessa jonkun mielestä hauskaa? En ala nyt leikkimään mitään kukkahattutätiä. Mielestäni väkivaltaa saa näyttää lastenohjelmissa, kunhan siitä ei tehdä vitsiä, varsinkaan ainoaa sellaista, mitä sarjalla on tarjota (oli Tom&Jerry sitten miten nostalginen piirretty tahansa). Eikä siinä mitään, jos kyseessä on nyrkinisku tai muu mätkäisy, josta ei mene henki, mutta itseäni harmittaa silloin, kun räjähdysten vakavuutta vähätellään. Saa väittää vastaan, saa olla eri mieltä, tämä on loppujen lopuksi vain minun mielipiteeni.

Lopun kivuliaasta yllätyksestä huolimatta jakso osoittautui ihan kelvolliseksi. Ehkä jopa muistan sen juonen jatkossa. Tai jos en, voin aina palata lukemaan tätä postausta. 

Seuraava jakso onkin sitten varsin herkullinen aiheeltaan, mikäli en vallan väärin muista. Pääsemme nimittäin arvostelemaan Sherlock Holmesin viulunsoittoa!

To be continued...

Paras frame. Piste.