Kadonneet kultakolikot

 Voihan kapitalismi!

Taas ne Hitchcockin linnut!

Holmes ja Watson saavat komennon asetehdasta ympäröivään pikkukaupunkiin erään miljonäärin, Gilmoren komennosta. Matkalla he kulkevat kaupungin läpi ja näkevät, miten huonoissa oloissa kaikki elävät. Gilmoren kartanolla he saavat kuulla, että tämän valtavasta patsaanmallisesta rahakirstusta on kadonnut 20 kultarahaa. 

Samoihin aikoihin Moriarty ja kumppanit suunnittelevat samaisen kultalippaan ryöstöä kaivamalla tunnelia kartanoa kohti.

H&W palaavat kaupungille ja havaitsevat, että Gilmoren poika Michael käy auttelemassa kaupungin lastenkodissa. Samalla he saavat kuulla, että tuntematon hyväntekijä lahjoitti taannoin lastenkodille 20 puntaa kultarahoina. Myöhemmin näytetään, kuinka Michael keskustelee kotiopettajansa kanssa. Selviää, että Michael vei rahat käyttämällä onkivapaa ja purukumia apuna. Holmes ei kuitenkaan paljasta Michaelia, vaan ilmoittaa, että Moriarty ryösti rahat. Samalla hetkellä Moriarty & co. saavat tunnelin valmiiksi ja tulevat lattian läpi. He vievät rahalippas-patsaan kiskomalla sen tunneliin. Samalla he tulevat vahingossa vetäneeksi Gilmoren sen mukana. Seuraa takaa-ajo, jossa H ja Michael onnistuvat pelastamaan miljonäärin juuri ennen kuin Moriarty ajaa höyryautolla kolarin, jolloin patsas hajoaa ja sinkoutuu sisältöineen järveen. H & W hyvästelevät kaupungin Michaelin lupauksen asioiden muuttamisesta saattelemana.

Suosittelen tässä vaiheessa valitusta
paikalliseen liikenneministeriöön.

Lapsena en erityisemmin pitänyt tästä jaksosta. Se ei ollut huono, mutta tuntui vain niin kovin... keskinkertaiselta. Päähenkilökaksikko saa vaihteeksi ihan asiakkaan muodossa tapauksen selvitettäväkseen, ajelevat pitkin maaseutua, tutustuvat pikkukaupungin harvinaisen kuraisiin teihin ja onnistuvat olemaan tunnistamatta Toddia ja Smileyta joilla on harvinaisen huonot valeasut. Ei mitään erikoisen tuntuista maisemissa, tulisipa pian seuraava Miyazakin ohjaama jakso...

...Täh?

Wouwouwoou, wou, hetkinen nyt! Toddilla on viikset ja Smiley on vihreä! Sehän tarkoittaa... sehän tarkoittaa... sehän tarkoittaa...

Tämä on Miyazakin ohjaama jakso!?

Mitä... mutta kun... luulin ihan, että se olisi se tulossa oleva toinen lentelyjakso. Päättikö Miyazaki oikeasti ohjaustyönsä tämän sarjan parissa näin keskinkertaiseen jaksoon? Ei mitään Sinisen timantin tai Doverin valkoisten kallioiden tasoista eeppistä seikkailua, vain massasta erottumaton tapaus, jossa selvitetään 20 kultakolikon katoamista. Ei hitsi... Tunnen oloni jotenkin todella petetyksi! Ja nyt pitäisi vielä jaksaa jatkaa tämän sarjan katsomista. Puoliväli on ylitetty, mutta loppupuolella ei ole sitten enää luvassa Miyazakin ohjaamia helmiä. That's it!

Hyvä on, hyvä on, tuo meni jo reippaasti ylireagoinnin puolelle. Tuollaiset vain olivat ajatukseni, kun katsoin tätä jaksoa. Tietenkin Miyazaki tätä jaksoa tehdessä luultavasti suunnitteli sarjan jatkamista, eikä osannut aavistaa Sir Arthur Conan Doylen perikunnan yllätyshyökkäystä ja projektin laittamista jäihin. Tämän jakson jälkeen olisi luultavasti ollut luvassa enemmän Miyazakin ohjaamia loistojaksoja, kenties jopa etenevä juoni ja lisää inhimillisiä piirteitä hahmoille. Voimme vain arvailla...

Hmm, ja nyt takaisin tähän jaksoon. Tästä jaksosta voi tietenkin vääntää vitsiä siitä, miten miljonäärit ovat aina nilkkejä kaikissa lastenohjelmissa ja niin edelleen. Toisaalta viktoriaanisena aikana työläisten oikeudet olivat kyllä oikeasti todella huonot, varsinkin tehtaissa. Tehtaan ympärille rakentunut kaupunki ei ollut mikään viihtyisin elinympäristö. Miljonääreistä puheen ollen, minun piti tarkistaa japaninkielisen version tekstityksistä, miten sen miljonäärin nimi kirjoitetaan. Gillmore? Gilmoore? Gilmore? Killmore? Loppujen lopuksi oikea kirjoitusasu oli näköjään Gilmore. Ja oli muuten harvinaisen kelju ukko. Hän nimesi lemmikkikorppikotkansa edesmenneen vaimonsa mukaan Sylviksi tämän ulkonäön perusteella. Voidaan kai sanoa, että harvinaisen osuva lemmikkieläinvalinta (jonka laillisuudesta en tiedä).

Watson veti tässä jaksossa omaa tausta-show:taan.

Tässä jaksossa taisimme myös ensimmäistä kertaa nähdä selkeät hiukset miespuolisella hahmolla. Michaelin kampaus on kyllä suunnilleen samanlainen kuin Sherlockillamme, mutta Holmesin söpön otsatöyhdön sijasta hänellä on hiukset, jotka ovat aidosti eriväriset kuin muu turkki (tai iho, miten ikinä näiden hahmojen anatomia nyt sitten toimiikaan).Tämän maailman genetiikka toimii kyllä todella oudolla tavalla, kun miehet ovat ulkonäöltään paljon lähempänä koiraeläimiä kuin naispuoliset hahmot, joilla yleensä on pitkät hiukset ja nätit animesilmät. Esimerkiksi rouva Hudson ei aina edes näytä koiralta, varsinkin suoraan edestäpäin kuvattuna. Editoidaan vain kuono pois niin antropomorfisuutta ei edes huomaa!

Jakson myötä aloin yhä enemmän kallistua siihen, että Sherlock Koiran maailmassa vallitsee jonkin sortin rotujärjestelmä. Neljännen jakson satama-alueen lapset muistuttavat ulkonäöltään hyvin paljon tässä näkyneitä orpolapsia ja viidennen jakson kloonityöläisiä. Edustaako työläisväestö jotain tiettyä koirarotua? Vai ovatko kyseessä sekarotuiset koirat? Kuinka paljon tässä maailmassa on ulkonäköön perustuvaa syrjintää? Tai toinen kysymys: Miksi Moriarty on ainoa näkemämme susi? Mitä muille susille on tapahtunut? Onko Moriartylla kenties syy olla katkera yhteiskunnalle? Luultavasti designien syynä on se, että sivuhahmojen animointiin ja ulkonäköön ei vain jakseta panostaa niin paljon kuin vakituisten hahmojen. Mutta Moriarty pistää miettimään. Mitä jos tämän maailman susiväestö on joutunut syrjinnän tai suoranaisen kansanmurhan uhriksi? Ehkä Moriarty piilottelee alamaailmassa, koska on kansansa viimeisiä edustajia. 

Milloin nämä lapset pääsevät yli toukkavaiheesta 
ja saavuttavat oman ulkonäön?

Tuo meni jo vähän korkealentoiseksi ajatteluksi, mutta sitä on luultavasti luvassa lisää tässä blogissa. Minulla on jo pitkään ollut tapana ylianalysoida lastenohjelmia ja se on yksi syistä, miksi perustin tämän blogin.

Moriartyn kaivuu-urakka oli yllättävän vaikuttava projekti. Kolme heppua kavoi kokonaisen kaivostunnelin parin viikon aikana. Varsinkin eräs Moriartyn repliikki aiheutti pienen vitsintyngän aiheen. Moriarty sanoi, että he kaivoivat tunnelia metrin tuntivauhtia. Jos Tiede-lehden artikkeliin (Kahdeksan tuttua eläinmyyttiä -totta vai tarua?, 9/2020) on uskomista, Moriartyn kaivuuprojekti valmistui kolmen hengen voimin nopeampaan tahtiin kuin Länsimetron tunneli aikoinaan, joka eteni kuuden metrin päivävauhtia. Sherlock Koiran maailma menetti näissä hepuissa kolme kovaa kaivostyöntekijää.

Tällainen valmiiksi näin lyhyessä ajassa
ja kolmella työntekijällä? Huh-huh.

Itseäni kyllä harmitti, että Holmes laittoi 20:n kolikon varkauden Moriartyn ja kumppaneiden syyksi. Tai siis joo, olivathan he juuri aikeissa ryöstää koko lippaan (Mikä oli muuten häiritsevimmän näköisin patsas ikinä! Silmien avautumismekanismista tuli mieleen eräs nimeltämainitsematon kauhupeli, voitte arvailla mikä.), mutta ei se silti tarkoita, että heistä voi syyttää kaikkea! No, Holmes tarkoitti hyvää, joten kai tämän valheen voi antaa anteeksi.

Tuo on kyllä vaan niin pelottava patsas.

Takaa-ajo kohdasta voi lähinnä sanoa, että Moriartyn suunnitelman loppupuoli oli aika tavalla vähemmän harkittu. Kenties olisi ollut hyvä ottaa huomioon, että painavan lastin kanssa höyryauton vauhti kiihtyy hallitsemattomaksi? Toivottavasti muistaa tuon ensi kerralla (ketä minä huijaan, ei Moriarty opi koskaan!). Ja siinä menivät kapitalistin rahat järveen. Toivottavasti tuo temppu ei romahduttanut koko kaupungin taloutta...

Ehkä ensi kerralla pakovaihe on myös hyvä suunnitella...

Ääninäyttelystä voi sanoa, että se oli taas kerran korkeatasoista. Michaelin ääni oli hyvin erilainen alkuperäiseen verrattuna, muttei kuitenkaan varsinaisesti huono. Muiden hahmojen tapa lausua Michaelin nimi oli kyllä eeppinen ("Maikeli"). Lapsille oli vaihteeksi hommattu ääninäyttelijöitä, jotka osaavat ääninäytellä. Jarmo Koski teki paluun Moriartyna. En kyllä vieläkään osaa päättää, kummasta äänestä pidän enemmän, molemmat ovat niin loistavia.

Tämänkertaisesta jaksosta ei nyt sitten ihmeempiä. Enköhän minä jatka sarjan katsomista, vaikka parhaat jaksot ovatkin takanapäin. Puoliväli virallisesti ylitetty! Enää kuusi jaksoa jäljellä!

Ja näin jätämme hyvästit Miyazakin ohjaamille jaksoille...