Hieman ennen projektin aloitusta...

...

Eräänä jouluna, samana vuonna kun Star Wars: Force Awakens ilmaantui elokuvateattereihin, lahjapapereiden alta paljastui kasa DVD:itä. Studio Ghiblin elokuvia sekä eräs DVD-boksi, jonka piirtotyyli toi kovasti mieleen Hayao Miyazakin klassikkoelokuvat. Kyseessä oli Sherlock Koira, sarja, jonka tekemisessä Miyazaki oli kuin olikin mukana, toki vain ohjaamassa osan jaksoista (vaikka DVD:n kansi ylpeänä väittikin sisältöään tuon animen mestarin klassikkotuotokseksi). Isoveljeni kertoivat katsoneensa sitä aikoinaan televisiosta suomidubeilla, ja ilmeisesti sarja oli sattunut tulemaan kaupassa vastaan, vieläpä koko sarja ja japaninkieliset ääninäyttelyt. Näin tapahtui ensimmäinen kohtaamiseni tämän sarjan kanssa. Katsoin sen melkein kokonaan vielä saman joululoman aikana. Joistain jaksoista tuli suosikkeja, niin että niitä tuli katsottua uudestaan ja uudestaan, kunnes jossain vaiheessa vanha PlayStation Kakkosemme alkoi kapinoimaan ja kieltäytyi soittamasta joitain DVD-boksin levyistä.

Vuosia myöhemmin aloin lukemaan alkuperäisiä Sherlock Holmes -kirjoja ja sarja alkoi tuntua hiukan lapselliselta. Koiraeläin-Holmes oli loppujen lopuksi aika lailla enemmän toimintasankari ja vähemmän etsivä. Ja ilmeisesti Moriarty kätyreineen on koko viktoriaanisen Lontoon ainoa rikollinen. Yllättävän hyvää työtä Scotland Yardilta siis.

Tänä kesänä kotiimme ilmestyi taas uusi DVD-boksi. Tällä kertaa kyseessä oli suomidubbiversio. Isoveljeni oli bongannut sen kaupasta ja ostanut. Olihan kyseessä sentään klassikko suomidubbien kulta-ajalta. Ajalta, jolloin taso heittelehti kullasta kuraan, mutta yritystä oli kuitenkin aina mukana.

Tästä sainkin ajatuksen, että miksen saman tien tekisi blogiarvostelua, joka käsittelee vähän molempia versioita ja vertailee niiden eroja. Pääkoppani perällä oli muitakin potentiaalisia arvosteluideoita, mutta tämä tuntui tällä hetkellä helpoimmalta toteuttaa.

Joka tapauksessa, tässä ovat ennakkoajatukseni ja kokemukseni tulevasta projektista. Tiedän tiedän, turhaa jauhamista, mutta tästä se lähtee. Seuraavaan kertaan!

To be continued...