Kolme muskettikoiraa: jakso 2 (D'Artagnan kohtaa Mustaviiksen)

 Grafiikkabugeja ja välibossi

Ja tässä vaiheessa voimme kysyä, oliko
hyvä idea lähettää tämä aggressiivinen
teinipoika yksin maailmalle?

D'Artagnan suuntaa kulkunsa kohti Pariisia. Matkalla hänen ohitseen ratsastaa herrasmies, joka kutsuu häntä "maalaistolloksi". Tuohtunut D'Artagnan lähtee perään saadakseen kiinni mokoman kunnianloukkaajan, mutta tämä vain pilkkaa häntä entisestään ja karauttaa hevosellaan pois. D'Artagnanin hevonen on jo väsynyt, joten se ei saa enää tätä kiinni.

D'Artagnan pysähtyy maalaistalon luona, jossa hänelle neuvotaan lähin majatalo. Päähenkilömme pääseekin lopulta majatalolle ja pienen sähellyksen jälkeen on asettumassa aloilleen, kun hän yhtäkkiä tunnistaa tallissa olevan hevosen. Kyseessä on sama ratsu, jota häntä loukannut mustaviiksinen miekkonen käytti. D'Artagnan löytääkin pienen tiedustelun jälkeen uuden vihollisensa huoneen. Avaimenreiästä kurkistettuaan hän varmistaa epäilyksensä, huomattuaan tämän puhumassa jonkun toisen henkilön kanssa. Tallirenki tulee kuitenkin keskyttämään hänen salakuuntelunsa ja hänen tarkkailukohteensa huomaavat tulleensa tarkkailluiksi. D'Artagnan vetäytyy kuitenkin takaisin huoneeseensa, Pian hän ja "Mustaviiksi" kuitenkin kohtaavat uudelleen ja D'Artagnan haastaa tämän kaksintaisteluun. He aloittavatkin täyden rähinän majatalon sisällä. Taistelun keskellä "Mustaviiksen" palvelija tulee ilmoittamaan, että "neiti" on tulossa tapaamaan häntä. Mustaviiksi käskee palvelijansa pitämään D'Artagnanin kiireisenä, ja tämä hakeekin pari halkoa ja ojentaa niistä toisen majatalonpitäjälle, joka ensin empii, mutta lupautuu mukaan taisteluun, kun saa kuulla saavansa maksun siitä. Yhdessä nämä tulevatkin mätkimään poloista sankariamme, joka onnistuu kuitenkin pärjäämään miekkansa kanssa sen verran hyvin, että onnistuu ajamaan palvelijan tiehensä, jolloin majatalonpitäjänkin taistelutahto katoaa.

D'Artagnan hiipii pihalle ja ehtii juuri nähdä Mustaviiksen puhuttelevan salaperäistä naamioitua naista. Mustaviiksen palvelija kuitenkin hyökkää D'Artagnanin kimppuun uudestaan. Hän pärjää aluksi, mutta sitten majatalonisäntäkin hyökkää takaapäin. Lisäksi hänen miekkansa katkeaa.Tällä kertaa D'Artagnan saa niin pahasti kuonoonsa, että häneltä lähtee taju. Salaperäinen Mustaviiksikin tulee paikalle ihmettelemään nuorukaisen taistelutaitoja. Palvelijan tutkittua D'Artagnanin vaatteet he löytävät pentuparkamme kukkaron ja kirjeen Herra de Trevillelle. Mustaviiksi ottaa kirjeen ja antaa rahat majatalonpitäjälle, käskien tämän hoitaa D'Artagnan kuntoon.

D'Artagnan on täydellisen tohjoksi hakattuna. Huoneeseensa palattuaan D'Artagnan muistaa äitinsä hänelle antaman voidepaketin. D'Artagnan käyttää voidetta ja menee nukkumaan. Aamulla herättyään päähenkilömme huomaa vammojensa täysin parantuneen. Niinpä hän piristyy hetkeksi, kunnes saa kuulla, että on majatalonpitäjälle velkaa kaiken rähinän ja paikkojen rikkomisen jäljiltä. Niinpä hän joutuu panttaamaan uskollisen ratsunsa ja jatkamaan matkaa jalan.

Player has lost a horse.

Jep, D'Artagnan oli kuin olikin aivan liian nuori lähtemään yksin seikkailulle. Hän on jo ehtinyt menettää rahansa, suosituskirjeensä ja hevosensa, hankkiutua kaksintaisteluun, rikkoa miekkansa, saada turpiinsa, joutua velkoihin ja hankkia itselleen elinikäisen vihamiehen. Ja ollaan vasta matkan ensimmäisessä kaupungissa. Hän suutahtaa maanviljelijälle, joka pitää D'Artagnanin hevosta erikoisen värisenä, hän hermostuu majatalon pitäjälle ja onnistuu sohaisemaan kattokruunun alas. Ja kaiken huippuna hän menee haastamaan riitaa ammattimiekkailijan kanssa.

Poikakulta, mitä isäsi juuri viime jaksossa opetti sinulle miekan harkitusta käytöstä?

Koko jakson juoni on periaattessa: "D'Artagnan hermostuu kaikille, kunnes lopulta urputtaa väärälle henkilölle ja hankkiutuu vaikeuksiin." Sillä jos totta puhutaan, koirakaverimme uusi "arkkivihollinen" sietää varsin paljon räksytystä D'Artagnanilta ennen kuin hän lopulta polttaa päreensä. Ja siitä puheen ollen.

Puhutaanpa hetki "Mustaviiksestä".

Antti Pääkkönen. Pääkkösen Antti. Tuo iki-ihana Timon, Varjoankka, Mikki Hiiri, Manfred-mammutti, Nasu, Sebastian-rapu, Kuningas Julien (lähde: Wikipedia), lista hänen rooleistaan on pitkä. Yksi Suomen ikonisimpia dubbiääniä, eksyneenä tähän sarjaan! Miten lupaava alku sarjan dubbiroolituksille, sillä kyllähän Herra Pääkkönen osaa. Jo yksin hänen mukanaolonsa ääniroolituksessa tekee mistä tahansa sarjasta astetta katselukelpoisemman. Ja tälläkin kertaa ääninäyttelijämaailman jokapaikanhöylä taipuu lähes leikiten hieman pöyhkeän, salaperäisen kreivin rooliin. Jonka nimen jo tiedän, mutta tiedättehän, ei spoilereita nyt vielä tässä vaiheessa. 

Ja miten loistava ulkonäködesign kreivillämme onkaan tässä adaptaatiossa! Harvoin olen nähnyt antropomorfisen version onnistuvan näin osuvasti vangitsemaan alkuperäisen hahmon piirteet. Kirjassa kreiviä nimittäin kuvaillaan seuraavasti: "D'Artagnan halusi kuitenkin ensin kunnolla nähdä, miltä tuo röyhkeä mies oikein näytti. Hän suuntasi tähän ylvään katseensa ja näki noin neljäkymmentä- tai neljäkymmentäviisivuotiaan miehen, jolla oli terävä katse, kalpeat kasvot, hyvin silmiinpistävä nenä ja mustat viikset."

Koiraversio vastaa kuvausta suorastaan huvittavan paljon! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! Paljon parempi tulkinta hahmosta kuin eräällä nimeltämainitsemattomalla elokuvaversiolla, jonka mielestä "hyvä hahmodesign" tarkoittaa mustia vaatteita ja silmälappua...

Mutta palataanpa takaisin aiheeseen. 

Muistattehan, kuinka edellisessä jaksossa vitsailin siitä, miten Kolmen muskettikoiran universumissa eläimet tuntuvat elävän jonkinasteisessa kastijärjestelmässä. No, tässä jaksossa epäilykseni vahvistuvat entisestään. Matkan varrella vastaantullut talonpoika on sika. Majatalon tallirenkinä toimii karhu. Miksi rahvas tuntuu järjestään olevan ei-koiraeläimiä?

"...Mutta jotkin eläimet olivat tasa-arvoisempia kuin toiset."

Ja sitten päästäänkin jakson taisteluosastolle. Muistattehan, miten kehuin sarjan avauskohtauksen taisteluanimaatiota. Siinä on rytmiä, liikettä ja tyyliä. Tässäkin jaksossa on aina välillä aivan kohtuullisen tasoista animaatiota. Sitten yhtäkkiä, D'Artagnanin ja Mustaviiksen kaksintaistelun alkaessa tapahtuu suoranainen pohjanoteeraus. Mustaviiksi aloittaa nappaamalla miekallaan omenan. Sen jälkeen hän heittää sen ilmaan ja ilmeisesti joko pysäytttää ajan tai hyödyntää jotain universumin bugia. Omena nimittäin jää levitoimaan useaksi sekunniksi ilmaan samalla kun miekkasankari huitoo sitä (pistomiekalla vieläpä, kuten TV Tropes -sivukin asiasta virlä huomauttaa), saaden sen halkeamaan siisteiksi siivuiksi.

Ja tässä pro gamer esittelee (s)noobille, kuinka
hyvin hän osaa hyödyntää pelin grafiikkabugeja.

 No, D'Artagnan vastaa haasteeseen ja yrittää samaa temppua (edelleenkin sillä samperin pistomiekalla!!), ilmeisesti käyttäen jotain sukunsa ninjatekniikkaa, sillä D'Artagnan onnistuu hajottamaan noin alle kymmenellä miekanvedolla omenan silpuksi. Ja tälläkin kertaa omena ensin jää lagaamaan paikoilleen ilmassa. Kyllä tämä alkaa nyt jo hieman haiskahtaa koodien käytöltä.

...Mutta noobipa osaakin jo hakkeroida peliä!

"Hei, sataa Pringles-sipsejä!"

Taistelu jatkuu tämän jälkeen suht normaalina (lukuun ottamatta kreivin hyvin randomia takaperinvolttia), aina siihen asti, kunnes Mustaviiksi saa kuulla, että hänen odottamansa vieras on saapunut. Näin ollen hän määrää palvelijansa pitämään D'Artagnanin kiireisenä. Tai siis huitomaan tätä halolla. Tämä vieläpä pyytää majatalon isäntää liittymään lapsenmätkijäisiin. Mistä päästäänkin tämän jakson mielenkiintoisimpaan puoleen.

Nämä kaksi ovat tämän jakson todelliset pahikset.

Aloitetaan majatalon isännästä. Häntä motivoi ainoastaan yksi asia: raha. Kun D'Artagnan saapuu majataloon, tämä saa kunnon palvelua vasta kun on maksanut kultakolikolla, jolloin isäntä päättelee D'Artagnanin olevan rikas (niin no, oikeastaan koirapoikamme on vain huono raha-asioissa). Kun D'Artagnan haastaa Mustaviiksen kaksintaisteluun, majatalonisäntä aluksi estelee heitä, mutta sallii heidän jatkaa, kun saa kuulla D'Artagnanilta, että tämä on valmis maksamaan kaikki vahingot (ystäväiseni, eikö tulisi halvemmaksi tapella pihalla?). D'Artagnan vieläpä lisää, että mikäli hän sattuu kuolemaan taistelussa, majatalon isäntä voi huoletta ottaa hänen rahansa. Ensinnäkin: D'Artagnan, jotain rajaa nyt, tämä tyyppi nimitteli pari kertaa, ei sen edestä kannata mennä nyt potkaisemaan tyhjää. Toisekseen: Majatalon isäntä, mitä hitsiä, sinäkö annat tämän teinipojan tapattaa itsensä kiinteistölläsi?

No, meno jatkuu, sillä kuten sanottuna, majatalon isäntä on mukana pahoinpitelemässä alaikäistä lasta. Maksusta, kuinkas muutenkaan. Myöhemmin samainen majatalon isäntä auttaa D'Artagnanin sisälle. Saatuaan ensin tämän koko kukkaron korvaukseksi vahingoista, tai siis vastaanotettuaan tajuttomalta lapselta ryöstetyn rahasumman. Tämä mies on liero ja nilkki, ei voi muuta sanoa.

Kuitenkim hänkin jää toiseksi Mustaviiksen palvelijalle, joka vaikuttaa täydeltä psykopaatilta. Hän nimittäin oli kylmäverisesti aikeissa nuijia kuoliaaksi poloisen D'Artagnanin ja lopetti halolla mätkimisen vasta majatalonisännän kehottaessa häntä lopettamaan. (Veritahrat lattialla kait huonontaisivat majatalon mainetta.) Kyseessä on suorastaan kylmäävä kohtaus! D'Artagnanin jo maatessa maassa kuva rajautuu niin, että näkyy vain palvelija, tämän iskiessä päähenkilöparkaa halollla uudestaan ja uudestaan. Tämä rajaus antoi miltei odottaa, että D'Artagnanille olisi ollut käymässä todella huonosti.

Hihihi, onpa koomista slapstick-

--Oh.

Ja totta tosiaan, en ole kertaakaan nähnyt missään lastensarjassa päähenkilön saavan näin pahasti turpiinsa. Siis vakavamielisesti turpiinsa, en laske Looney Toonsia ja Maantiekiitäjää mukaan. Niin kovasti kuin onkin tabu näyttää verta lasten piirretyissä, sanoisin, että D'Artagnanin ruhjeet näyttävät kovasti verisiltä! Olen jopa vaikuttunut, kyllä BRB vain uskaltaa... Yhä vain nousevat odotukset korkeammalle, haluan nähdä kuinka tämä sarja vielä päättyykään. Toki meillä on se iänikuinen  plot armor voide, jonka turvin tässäkin kohtaa jatketaan matkaa heti seuraavana päivänä. Mutta kenties sen olemassaolo tarkoittaa vain sitä, että luvassa on lisää graafista hahmojenhöykytystä.

Ja sitten on vielä jakson foreshadowing tulevasta, nimittäin kreivin salaperäinen naisvieras. Voi että, voi että, pisteet sen kuin nousevat, sillä saimme jo kuulla viitteitä poliittisista kiemuroista ja Kuningatar Anna Itävaltalaisen skandaalinomaisen hyvistä väleistä englantilaisen Buckinghamin herttuan kanssa! Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että jos Alexandre Dumas eläisi nykypäivänä, hän voisi olla hyvin vakikirjoittaja Archive of Our Ownissa tai Fanfiction.netissä. Nimittäin ollaanpa rehellisiä, Kolme muskettisoturia on enemmän tai vähemmän historiallista fanifiktiota.

Loppuun täytyy vielä ottaa puheeksi alkuperäisen kirjan majatalokohtaus, joka ei sinänsä olisi missään tapauksessa tarpeellinen mainita tässä kohtaa, mutta se huvittaa minua liikaa jotta voisin olla sitä mainitsematta. Jo ennen kirjan lukemista kuulin vitsejä siitä, miten Dumas ei ilmeisesti ollut järin hyvä matematiikassa. Onhan Kolmessa Muskettisoturissa neljä päähenkilöä. Ensimmäisessä luvussa tämä käsitys saa huvittavasti tukea, sillä jostain syystä D'Artagnanin kukkarossa oleva rahasumma vaihtuu kerta toisensa jälkeen. Aluksi hän nimittäin lähtee matkaan, mukanaan isätä saadut 15 ecuta (yksi aikakauden ranskalaisista rahayksiköistä, ota näistä nyt sitten selvää). No, yhdeksän sivua myöhemmin mainitaan, että hänellä on kukkarossaan 12 ecuta. No, muutama sivu myöhemmin jälleen, ja mainitaan, että D'Artagnanin majoitus maksaisi 11 ecuta ja että hänellä "oli kukkarossaan juuri tämä summa". Numerot ovat vaikeita. 

Ja näin olen jälleen onnistunut paasaamaan aiheesta, joka ei kiinnosta ketään muuta paitsi minua itseäni.

Niin sankarimme jatkaa matkaa, jouduttuaan ensin jättämään pantiksi rakkaan hevosensa. (Mainittakoon vielä, että koira-D'Artagnan on aidosti surullinen joutuessaan luopumaan ratsustaan, toisin kuin kirjavastineensa. Ja tämän adaptaation pisteet sen kuin kasvavat.) Sillä totta tosiaan, sen lisäksi että majatalon isäntä otti D'Artagnanin koko kukkaron, hän kehtasi vielä väittää, ettei siinä ollut tarpeeksi (ilmoittamatta tietenkään tarkkaan, kuinka paljon "tarpeeksi" olisi). Kaiken kukkuraksi päähenkilömme menetti vielä miekkansa, joka katkesi taistelun tiimellyksessä, sekä herra de Trevillelle suunnatun kirjeen, jonka Mustaviiksi ihan vain ilkeyttään otti tajuttomalta D'Artagnan. Niin hän joutuu jatkamaan matkaansa jalan ja huomattavasti köyhempänä. Toki en voi kuollaksenikaan käsittää, miksi ihmeessä D'Artagnanin piti lähteä raahaamaan satulaa ja valjaita mukanaan Pariisiin. Ihan totta, luulisi olevan paljon viisaampaa jättää ne majatalolle, kun ei kerran ole enää hevostakaan niiden alle. 

*Huokaus*. Hän ei vain taida olla sitä terävintä sorttia...

Kaiken kruunaa vielä kertoja, joka epätoivoisesti yrittää ylläpitää jonkin sortin ratkitiemukasta seikkailutunnelmaa ja väittää, että D'Artagnanin tämänjaksoinen riehuminen olisi ollut jotenkin sankarillista. Olisivat saaneet leikata kertojan osuuksia niin kuin tekivät Maailman Ympäri 80 päivässä -sarjan kanssa, ne alkavat käydä vähitellen hermoille. Varsinkin kun ne niin kovin usein kertovat katsojalle jotain sellaista, mikä samaan aikaan näkyy ja tapahtuu ruudulla! "Näytä, älä kerro", kuten sanotaan.

Kertoja yrittää kovasti tsempata D'Artagnania, samaan aikaan kuin Nippon Animationin animaattiorit päättivät irvailla tämän kustannuksella lisäämällä loppuun vanhan kunnon "ahoo, ahoo" -variksen.

Kaiken kaikkiaan hyvä jakso, joka yltyi suorastaan yllättävän väkivaltaiseksi. Miinuspisteenä mainittakoon majatalonisännän erittäin epähistoriallisen oloiset ruokatarpeet. Hänet nähdään kuorimassa perunoita, vaikka tuossa vaiheessa peruna oli Eurooppassa hätinä vasta löytänyt tiensä kasvitieteilijöiden puutarhoihin (kyllä, tarkistin asian Wikipediasta). Mutta menköön nyt tämän kerran, ihmisiähän nämä animaattoritkin vain ovat...

Näin siis matka jatkuu! Nyt jätämme hyvästi etukäteen tutuille jaksoille ja siirrymme vieraille vesille, sillä seuraavat jaksot ovatkin jo minun kohdaltani ennennäkemättömiä. Ensi kertaan, arvon lukijat!

Ja kirjoittaja vetäytyy jälleen takavasemmalle...