Missä on Big Benin kello

 Missä se Väinö on?

Siinähän se kello näyttäisi olevan (heko heko).

Jakso alkaa, kun näemme Moriartyn testailemassa jonkin sortin hissilaitetta. Pian saammekin todeta, että Moriarty onnistuu varastamaan Big Benin kellon. Kaupungissa leviää valtava hämmästys, kun kukaan ei tiedä, miksi tavanomaista kellon kumahdusta kuulu. Lestrade ryhtyy selvittämään tapausta, ja pian paikalle saapuvat myös Holmes ja Watson. Muiden ihmetellessä tilannetta Holmes huomaa maahan pudonneen maitopullolastin keskellä katua. 

Holmes alkaa selvittämään tapausta. Poliisivoimat joutuvat miettimään, miten salata katoamistapaus lehdistöltä, joka hinkuu tietoja. Holmes päättää, että ainakin heidän on saatava Big Ben lyömään tavanomaiseen tapaan. Samalla he voivat virittää Moriartylle ansan. Samoihin aikoihin Moriarty alkaa kaupittelemaan varastamaansa kelloa eräälle rikkaalle tavaranvälittäjälle. Juuri kun he ovat lyömässä kauppoja lukkoon, Big Benin kellon kumahdukset kaikuvat kartanolle. Välittäjä väittää Moriartya huijariksi, kun kerran soittokello kuuluu olevan paikoillaan. Kaupat uhkaavat peruuntua, mutta Moriarty ilmoittaa voivansa todistaa, että hänen hallussaan oleva kello on aito.

Alkaa seuraava kierros. Tällä kertaa Big Benin ympärille on asetettu Scotland Yard vartioon. Moriarty onnistuu pääsemään kellotorniin ja havaitsee, että kellon kumahdukset kuuluivat gramofonista, jonka ääntä oltiin vain moninkertaistettu yksinkertaisen kaiutinsysteemin avulla. Moriarty ottaa gramofonilevyn, jolta äänet kuuluvat. Samalla hän päättää tehdä kepposen poliisivoimille: hän vaihtaa tilalle oman levynsä. Näin hetken päästä koko Lontoossa alkaa raikaamaan Moriartyn laulu. Samoihin aikoihin H&W ovat kuitenkin päässeet tämän jäljille. Kadulta löytyneistä maitopulloista Holmes on päätellyt, että kello salakuljetettiin pois maitoautolla. Pian he löytävätkin paikan, josta auto ja maidot oltiin hankittu. He löytävät Moriartyn piilopaikalle juuri sopivasti, kun kauppoja ollaan hieromassa. Tavaranvälittäjä ja tämän intialainen asiakas jäävät kiinni, mutta Moriarty onnistuu pakenemaan. Big Benin kello palaa paikoilleen.

Moriarty olisi voinut rikastua tälläkin keksinnöllä, jos
olisi yksinkertaisesti myynyt sen jollekin kaivosyhtiölle...

Olen vilpittömästi iloinen, että suomidubbaajat päättivät huipentaa työnsä tähän jaksoon. Hyvä, että sarja päättyi episodiin, joka ei jätä ikävää jälkimakua. Tämä seikkailu hipoi lähes Miyazakin jaksojen tasoa ja oli oikeasti viihdyttävä. Hienoisista ongelmistaan huolimatta.

Jakson suurin ongelma on itse kellotorni ja kello. Pikaisen tiedonhaun jälkeen (Wikipedian ihmeellisestä maailmasta) itsellenikin tuli yllätyksenä, että Big Ben ei ole tuon kuuluisan tornin nimi, vaan nimenomaisen kellon nimi, jota tässä jaksossa pyrittiin varastamaan. Itse tornin nimi oli alun perin simppelisti Kellotorni (Clock Tower), nykyisin sitä kutsutaan myös Elizabeth Toweriksi tämänhetkisen kuningattaren mukaan. Big Ben taas on suurin kellotornin kelloista, joita on lisäksi neljä pienempää. Kuitenkaan tässä jaksossa tornissa ei mielestäni näkynyt kuin yksi ainoa kello. Kaiken lisäksi kyseinen kello painaa useita tonneja, joten sen siirtäminen kolmen hepun voimin tuntuu aika uskomattomalta, oli sitten käytössä hissilaite tai ei. En myöskään ole ihan sataprosenttisen varma, onko tornin kellotauluja mahdollista avata kokonaan kuin ikkunoita niin kuin jaksossa tapahtui, ainakaan en löytänyt tällaisesta mainintaa. Mutta tämä on kai jo saivartelua kun kyseinen seikka tuskin häiritsee ketään.

Tämä jakso myös osoitti, miten pielessä tuon maailman Scotland Yardin toimintatapa on. Poliisit keskittyvät suurimman osan ajasta metelin pitämiseen ja yleiseen parveiluun. He eivät noudata edes liikennesääntöjä. Varmasti tuossa on käynyt jo monta onnettomuutta, kun kerran ylikansoitetut poliisiautot ajavat yhtäkkiä kadulle kerääntyvien jalankulkijoiden joukkoon. Kaiken kukkuraksi Moriarty onnistui noin vain ajelemaan kadun varteen seuraamaan tilannetta ilman, että ainoakaan poliisi olisi huomannut. Mistä heille oikein maksetaan palkkaa?

Ei ainakaan järjestyksen ylläpitämisestä...

Itseäni erityisesti huvitti, miten poliisilaitos Holmesin neuvosta suoranaisesti valehteli lehdistölle. Mestarietsivämme johdolla he väittivät, että kellokoneisto oli vain mennyt epäkuntoon rikollisen hyökkäysyrityksen takia, mutta että kello oli paikoillaan. Ilmeisesti valehtelu on oikein, jos se estää maineen menemisen, vai kuinka? Tässä tilanteessa se ei edes estänyt, minkä saimme todeta, kun pääpahiksemme onnistui nöyryyttämään koko poliisilaitosta pikku kepposellaan. Kyllä vain riemu repesikin katsojakunnalle, kun yhtäkkiä koko Lontoon yllä raikui tuutin täydeltä Jarmo Kosken äänellä varustettu epävireinen hoilotus. En ole tainnut aiemmin kuullakaan Kosken laulua, vaikka hän onkin ääninäytellyt niin monessa eri sarjassa. Tällä taidonnäytteellä en edes ihmettele tätä seikkaa. Pakko kuitenkin sanoa, hillittömän paljon vaivannäköä Moriartyn osalta, kun oli varta vasten nauhoittanut tuollaisen tekeleen. En kyllä osaa edes kuvitella Moriartya (saati Jarmo Koskea) äänittämässä sitä, niin hullunkuriselta se kuulosti.

Lestraden reaktio Moriartyn soolonumeroon oli kyllä hyvin erilainen kun vertaa alkuperäiseen. Japaniversiossa Lestrade kokee itsensä niin pahasti nöyryytetyksi, että yrittää hypätä kellotornista alas muiden poliisien estellessä. Länsimaissa moinen itsetuhoisuus ei ilmeisesti käynyt laatuun, joten täkäläisissä dubeissa Lestrade yksinkertaisesti kompuroi ja pyytää poliiseja auttamaan hänet ylös. Ei se siltä kyllä näyttänyt.

Tässä jaksossa saimme myös nähdä, että kaikkien suureksi yllätykseksi Moriarty kavereineen eivät olekaan koko Lontoon ainoita rikollisia. Jaksossa esiintynyt tavaranvälittäjä ei ehkä varsinaisesti varastanut mitään, mutta antoi itsestään vaikutelman, että olisi kokenut välittämään varastettua rompetta. Kuinka usein hän myy kaikkea ja ketkä kaikki hänelle sitä toimittavat? Onko Lontoossa kokonainen rikollisliiga, joka saa mellastaa kaikessa rauhassa, kun jokainen rikos laitetaan aina Moriartyn syyksi? Olisiko Scotland Yardin korkea aika lakata käyttämästä kaikkia resursseja yhden rikollisen nappaamiseen, varsinkin kun sitäkään ei tehdä kunnolla? Minkä takia Moriartya ei ole etsintäkuulutettu? Tässä jaksossa näimme, että hän saa ajella ihan kaikessa rauhassa poliisien ohi siinä vaiheessa, kun ei ole vielä tehnyt mitään. Tarkoittaako tämä sitä, että hänen edelliset rikoksensa lakkaavat pätemästä aina kun hän pääsee pakoon? Poliisivoimat katsovat työnsä suoritetuksi jahdattuaan Moriartya rikoksen jälkeen sellaiset viisitoista minuuttia? Sitten sopii luovuttaa ja antaa olla? Mielestäni arvoisat poliisimme ansaitsivat tämänjaksoisen näpäytyksen. Ehkä olisi aika uudistaa järjestelmää?

Olisikohan aika kiinnittää huomiota sellaisiinkin
rikollisiin, jotka eivät pidä melua itsestään?

Loppukohtaus tarjosi vielä yhden yllätyksen: Moriarty pääsi pakoon ilman tarpeettomia räjähdyksiä. Se olikin jo virkistävää vaihtelua.

Vaikkakin tämän kohtauksen perspektiivi heitti kyllä hiukan...

Jakson piirtotyyli oli taas kerran varsin kelvollista, yhtä seikkaa lukuun ottamatta. Kun näimme yhdessä kohtauksessa lähikuvan Holmesin kasvoista, minusta tuntui, että jokin ei ollut kohdallaan. Sitten tajusin: Holmesin kulmakarvat olivat yhtäkkiä tavallista paksummat. Ne suorastaan loistivat otsasta. Lieneekö etsivämme rajannut niitä kulmakynällä?

Eivätkä kyseessä olleet vain kulmakarvat, Holmesin
ilmeet olivat välillä todella outoja tässä jaksossa.

Eräs toinenkin pieni yksityiskohta pukkasi naurattamaan. Olemme jo tähän mennessä nähneet, että Moriartylla on tapana käyttää allekirjoituksissa ja muuten vain henkilökohtaisena logona tyyliteltyä piirrosta omista kasvoistaan. Tässä jaksossa tuota tunnusta esiintyi kuitenkin niin monessa Moriartyn laitteessa ja vempaimessa, että se alkaa tuntua jo Moriartyn omalta brändiltä. Kyllä hänen vaan kannattaisi patentoida keksintösä ja elellä niistä saaduilla rahoilla.

Katsokaa nyt vaikka tuota söpöä automerkkiä!

Tai tätä imukuppiautohärveliä...

...Puhumattakaan tästä vihoviimeisestä kuumailmapallosta!

Ihan tosi, milloin saamme tällä kuviolla varustettuja t-paitoja?

Ääninäyttelyssä erottui taas kerran Jarmo Koski. En tarkoita vain Moriartyn upeaa musiikkinumeroa, vaan sivuääniä ylipäänsä. Välillä alkoi olla huvittavaa, kun erotti Kosken äänen useasta paikasta yhtä aikaa.

Kaiken kaikkiaan varsin kelvollinen jakso. Mitään eeppistä loppuhuipennusta emme saaneet, mutta uskokaa minua, sellaista ei ollut luvassa japaninkielisessäkään julkaisussa. Tämä sarja päättyy kuin seinään törmäten, vain päättymällä. Ei mitään spesiaalia. Joka tapauksessa, tähän jaksoon lopetettuna sarja jätti varsin tyytyväisen olon.

Mutta näin vain, hyvänen aika, sain kirjoitettua tämän postaussarjan loppuun. Sherlock Koiran osalta tämä ei kuitenkaan ihan vielä pääty tähän, sillä luvassa on 

*rummun pärinää*

BONUSKIERROS!

Mitä kummaa tämä sitten tarkoittaa, niin lähinnä sitä, että julkaisen vielä pari postausta ekstraa tähän sarjaan liittyen. Käyn kenties läpi Suomessa julkaisemattomia jaksoja noin pintapuolisesti, sekä sitten erikielisiä julkaisuja ja muuta triviaa. Kiitos kun olette jaksaneet pysyä mukana, tämä on nyt tällä kertaa tässä!

To be continued...

Lopuksi vielä mielipiteeni tästä sarjasta.