Rouva Hudsonin sieppausdraama

 

Normipäivä Baker Streetillä.

Tarkkailtuaan Holmesia päiväkausia Moriarty keksii Holmesin heikon kohdan. Hän päättää siepata Holmesin taloudenhoitajan, Marie Hudsonin. Kidnappaus onnistuu, kun Moriarty houkuttelee Watsonin ja Holmesin pois Baker Streetiltä väärennetyn kirjeen avulla. Hän jättää Holmesille viestin, jossa hän ilmoittaa tapaamisajankohdan, jolloin he voivat sopia rouva Hudsonin vapauttamisen ehdoista. He sopivat, että Hudson pääsee vapaaksi, mikäli Holmes varastaa museossa näytillä olevan Mona Lisan ja toimittaa sen Moriartylle. Moriarty jättää kuitenkin ennakkovaroituksen komisario Lestradelle, suunnitelmanaan tuhota Holmesin maine. Sillä aikaa rouva H kunnostaa sekä Moriartyn tukikohdan että koko rosvokoplan elämän uuteen uskoon. Eipä aikaakaan kun koko kopla on lätkässä nuoreen taloudenhoitajaan. Moriarty miettii, miten erilainen hänen elämänsä voisi olla, jos rouva Hudson jäisi hänen luokseen. Myöhemmin Holmes ja Watson menevät varastamaan taulun ja toimittavat sen Moriartylle. Poliisit kuitenkin hyökkäävät Holmesin kimppuun. Moriarty luulee voittaneensa, kunnes koko poliisijoukko sekä Holmes ja Watson alkavat nauramaan. Selviää, että Holmes ei oikeasti varastanut maalausta vaan peitti sen tapetin värisellä paperinpalalla. Paperin toiselle puolelle hän oli kirjoittanut selityksen Lestradelle. Seuraa takaa-ajo, jossa Moriartyn kopla pakenee hevosvaunuilla poliisiautoja. Hypättyään vaunuilla (???) jyrkänteen toiselle puolelle Moriarty jättää Hudsonin kyydistä. Todd ja Smiley antavat rouva Hudsonille kiitokseksi kalleimmat aarteensa, nopan ja marmorikuulan. Sitten porukka jatkaa pakoaan auringonlaskuun poliisit perässään.

Moriarty on perusteellinen työssään. Miten kaikki nämä valokuvat otettiin?

Voi pojat. Tämä jakso. Jakso, jonka monesta muusta tämän sarjan jaksosta poiketen olen nähnyt vain kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla katsoimme sen koko porukalla. Toisella kerralla katsoin sen yksin, kun minua jäi vaivaamaan, mitä minulta jäi näkemättä siinä vaiheessa kun liian suuri myötähäpeä ajoi minut ulos huoneesta. Ei tämä varsinaisesti huono jakso ole. Se on vain hyvin kiusallinen. 

Ja ennen nyt kolmatta kertaa minun piti tarkistaa japaninkieliseltä DVD:ltä, oliko tämän jakson nimi oikeasti niin hölmösti käännetty siinä julkaisussa kuin mitä muistin. Ja kyllähän se oli, nimittäin "Rouva Hudsonin sieppausdraama". Sehän kuulostaa aivan joltain mielikuvituksettomalta lehtiotsikolta. Pakko se on sanoa, jos dubbi onnistui jossain tekstityksiä paremmin, niin se on käännös. No, tulipahan samalla fiilisteltyä japani-intron soidessa DVD:n valikossa. Musiikki tuo vahvasti muistoja mieleen ja itselleni tämä kappale muistutti vahvasti ala-asteen viimeisestä joululomasta viisi vuotta sitten.

Moriartylla on saari, se oma saari on! (Muuten, kuvittelenko vain, vai muistuttaako Moriartyn piilopaikka sitä Muumilaakson tarinoissa ollutta saarta?)

Hetkonen, Jarmo Koski!? Tämä ajatus putkahtaa päähän, kun Moriarty avaa suunsa. Mitä Heikki Määttäselle tapahtui? Jostain syystä tässä jaksossa, ja muutamassa muussakin, Jarmo Koski ääninäyttelee rikollisneroamme. Itse vitsailin, että nähdessään vuorosanansa Määttänen kieltäytyi ääninäyttelemästä tässä jaksossa. Tai sitten hän oli vain lomalla. En kyllä valita, molemmat suorittavat roolinsa erinomaisesti. Henkilökohtaisesti Jarmo Koski on mielestäni ääninäyttelijöiden parhaimmistoa, Hänen äänensä kuuleminen saa hymyilemään silkasta nostalgiasta.

Tämän jakson päätähtiä ovat kyllä Moriarty sekä Todd ja Smiley. Watsonin ja Holmesin ruutuaika on tässä jaksossa suorastaan minimaalinen ja jakson tarinakin kerrotaan enemmän Moriartyn näkökulmasta.

Moriartyn trendikäs Beatles-fanin kampaus. Ja kukaan ei todellakaan tunnista häntä.

Samalla tämä jakso herätti minulla ajatuksen, joka jäi vaivaamaan ensimmäisellä katselukerralla koko loppujakson ajan. Tämä jakso osoittaa, että Moriarty, Todd ja Smiley eivät pohjimmiltaan ole pahoja. He käyttäytyvät Hudssonia kohtaan ystävällisesti, eikä Hudson tuomitse heitä (jakson lopussa hän jopa kutsui heitä herrasmiehiksi, mikä nostatti yhden jos toisenkin Matka maailman ympäri flashbackin). Hän näkee vain sotkuisen kodin ja kolme yksinäistä kaveria, joilla ei ole parempaakaan tekemistä. Voisivatko he hylätä rikollisen elämäntavan ja alkaa käyttäytymään kuin kuin kunnon kansalaiset, jos he kerrankin onnistuisivat tekemisissään tai edes jäisivät kiinni? Silloin heillä olisi mahdollisuus miettiä omien tekojensa mielekkyyttä ja kenties katua. Sen sijaan he aina vain yrittävät ja epäonnistuvat, mutteivät kuitenkaan jää kiinni tai opi jatkaen loputonta yritysten ja epäonnistumisten kierrettä. Kenties, jos Hudson olisi asunut heidän luonaan vielä pidempään, he olisivat oikeasti voineet oppia ja muuttua. Kuka tietää...

Käännöserot pistävät taas silmään etenkin yhdessä kohdassa. Kun rouva Hudson on vielä tajuttomana, Smiley alkaa epäilemään, että huumausaine onkin tappanut hänet. Tähän Moriarty vastaa japaninkielisessä, ettei ole vielä koskaan onnistunut tappamaan ketään. Suomenkielisessä hän taas vastaa: "Moriartyn ei tarvitse tappaa ketään!" Se on kyllä kovin ristiriitaisesti sanottu, kun ajattelee edellistä jaksoa.

Smiley pimahti, kun luuli rouva Hudsonia kuolleeksi.

Ei tässä mitään, rouva Hudson. Tämä on tavallista tässä porukassa.

Smileysta puheen ollen, en meinaa uskoa tätä itsekään, mutta tämä katselukerta nosti Smileyn suosikkihahmokseni koko sarjassa. Syynä voi olla suomidubbi, sillä japaninkielistä katsellessani en pitänyt häntä mitenkään erityisen kiinnostavana hahmona. Suomenkielisessä hänen persoonallisuutensa on korostunut Toddia huomattavasti herkempänä ja kohteliaampana hahmona. Hän teitittelee vihaisena ollessaankin ja on rouva Hudsonin herätessä ensimmäisenä komentamassa Toddin ja oman pomonsa hakemaan "neidille" teetä ja sherryä.

TEETÄ JA SHERRYÄ JA SASSIIN!!

Ja ylipäänsä, hänen puhetyylinsä on jotenkin söpö. Seppo Kolehmainen onnistuu hyvin tässäkin roolissa. Sanoisin jopa, että pidän enemmän hänen roolisuorituksestaan Smileyna kuin sarjan nimikkohahmona.

Smiley best boy

Moriartya taas kävi sääliksi. On siinäkin rikollisten Napoleon, itkee saatuaan lempiruokaansa päivälliseksi. Yritä nyt sitten suhtautua näihin tyyppeihin katu-uskottavina rikollisina...

En valehtele, meidän pääpahiksemme tosiaan itki!

Ja mitä tulee Moriartyn haavekuviin rouva Hudsonin jäämisestä osaksi porukkaa, itse en voinut kuin pidätellä pientä naurunremahdusta. Jos kerran Moriarty omissa unissaan ja kuvitelmissaan voi ryöstää pankin, niin mikä ihme estää häntä tekemästä niin oikeasti? Ei siihen rouva Hudsonia tarvita. Mikä estää heitä ryöstämästä pankkia ja pakenemasta rahojen kanssa ulkomaille? Vai onko kyseessä taas vanha kunnon rakettiryhmämäinen pakkomielle Pikachun nappaamisesta? Pitää voittaa Holmes ja niin edelleen.

Moriartyn unelma on ilmeisesti pankkiryöstö ja nätti puutarha.

Tarinan eeppinen ratkaisu oli yllätys yllätys takaa-ajo. Holmesin lavastettu taulunvarastus oli kyllä oikeasti nerokas juttu ja samalla viitattiin kirjoissa mainittuun Holmesin kykyyn naamioitua täysin tunnistamattomaksi.

Tai siis, krhm, "täysin tunnistamattomaksi"(asia auttaisi jos hän ei ajelisi ainoalla sarjassa nähdyllä Proto Benzillä...)

On lisäksi huvittavaa, ettei Moriarty tajunnut heti Holmesin hänelle kiikuttamaa paperinpalaa väärennökseksi. Mona Lisahan on maalattu puulevylle, ei sitä noin vain rullata käärölle ja tungeta takintaskuun. Kaiken lisäksi suomalaisten ääninäyttelijöiden lausumistyyli... Lukiko käsikirjoituksessa oikeasti "Moona Liisa"? Teki melkein joka kerta mieli repiä hiuksia, kun jaksossa mainittiin tuo kuuluisa da Vincin maalaus...  

Oho, te hajoti!

Lisäksi itsellä heräsi kyllä kysymyksiä tämän sarjan Scotland Yardista. Tuntuu siltä, että joka kerta, kun Moriartya jahdataan, laitoksen jokainen poliisi on komennettu hommiin. Toisaalta emmehän me ole nähneet muita rikollisia niitä merirosvoja lukuun ottamatta, joten kenties heillä on varaa käyttää niin paljon henkilöresursseja jokaisessa takaa-ajo-operaatiossa. Mutta saisivat kyllä hommata enemmän kulkuneuvoja porukoilleen. Poliisiautot ovat niin täyteenahdettuja, että poliiseja suunnilleen putoilee satunnaisesti kyydistä.

Ilmeisesti he sen takia ajavat letkassa...

...ovat kehittäneet tehokkaan poliisinnoukintajärjestelmän.

Näköjään kävi juuri päin vastoin kun edellisessä postauksessa arvelin. Tästä tekstistä tuli vielä edellistäkin pidempi. No, kunhan ketään ei kyllästytä, kyllä minä tästä aiheesta ilomielin paasaan. Ja yllätyksekseni tämän jakson pisteetkin nousivat silmissäni nyt kolmannella katselukerralla. Kolmas kerta toden sanoo ja niin edelleen. Onhan se edelleen kiusallinen jakso, mutta samalla se paljasti uudenlaisia puolia merkittävimmistä hahmoista. Kunpa Miyazaki vain olisi jatkanut tämän sarjan parissa...

Näin siis tällä kertaa, seuraavaan kertaan!

Ja näin sankarimme ratsastavat (tarkoitan siis, hyppäävät fysiikan lakeja rikkoen hevosvaunuilla) jyrkänteen yli auringonlaskuun.