Kadonneen junavaunun arvoitus

 Sherlock Koira Boken Nikki

Tämän universumin kultaharkkoja voisi käyttää lamppuina.

Holmes ja Watson ovat palaamassa Lontooseen junalla, kun yksi tavaravaunuista katoaa keskeltä junaa. Vaunu kuljetti arvokasta kultaharkkolastia. Holmes alkaa tutkia tapausta ja saa selville, että vaunun on täytynyt kadota Newton-le-Willowsin ja Barton Mossin aseman välillä. Kaiken takana on taas Moriarty, joka onnistui varastamaan vaunun liittämällä edeltävän ja takana tulevan vaunun köydellä yhteen ja siirtämällä tavaravaunun risteyksessä toiselle raiteelle. H&W palaavat samaiseen risteykseen ja löytävät Moriartyn piilopaikan. Kaksikko tainnuttaa Toddin ja Smileyn unilääkkeen avulla, jonka he piilottavat ruokaan sillä aikaa, kun M on ostoksilla. He lähtevät hinaamaan vaunua Holmesin autolla kiskoja pitkin. Seuraa kohellustakaa-ajo, jonka päätteeksi Moriarty luulee voittaneensa, mutta saa huomata Holmesin jo siirtäneen kultaharkot pois vaunuista ja korvanneen ne maissilla.

No onpa eeppistä. MIKSEI AINOAKAAN HENKILÖ
LONTOOSSA NOUDATA LIIKENNESÄÄNTÖJÄ!?

Muisti on hassu asia. Se on häilyväinen ja vaihtuva. Aika silottelee usein muistoja, esimerkiksi kun muistaa lapsuusajan piirrokset paljon paremman näköisiksi kuin mitä ne todellisuudessa ovat.

Tässä jaksossa kävi juuri niin. Muistoissani tämän jakson piirtotyyli oli sekoittunut aikaisempien jaksojen piirtotyyliin. En osannut odottaa näin naamalle heitettyä muutosta. Tämä jakso suorastaan itkee Miyazakin perään. Kaikki on räikeän väristä (johtuukohan osin suomijulkaisun huonosta kuvalaadusta?), kaikkien kasvonpiirteet ovat vääntyneet ja taustat huutavat kunnon piirtäjää. Kyseessä ei ole edes animaation taso. Olisikin vain animaatio. Animaatio on melko sujuvaa, mutta sujuvuudessaankin se repii hahmojen ilmeitä ja eleitä. Jos Sherlock Koira tähän mennessä on ollut kuin Muumilaakson tarinoita, tämä jakso oli kuin Boken Nikki. Ovatko kaikkien tulossa olevien jaksojen grafiikat vääristyneet muistoissani?

Tuo ilmehän on kuin suoraan Boken Nikkistä! 

Ehkä tämä ei ole ihan niin paha kuin Boken Nikki. Grafiikat sattuvat silmiin, mutta juoni menetteli. Moriartyn juoni kultalastin varastamiseksi oli oikeasti nerokas, ja jaksossa oli jotain alkuperäisten Holmes-kirjojen tunnelmaa muistuttavaa. Silti, jokin hahmojen ilmeissä, jokin hahmojen olemuksessa, tuntui tietyllä tapaa silmiä raastavalta. Sitä on vaikea selittää, mutta kenties kyseessä on valtava kontrastiero uuden ja vanhan välillä. Oikeastaan kyllä sittenkin, graafinen ilme ärsyttää, koska siitä tulee niin vahvasti mieleen Boken Nikkin ero vanhempiin Muumilaakson tarinoihin! Eniten silmiin pisti Moriarty, jonka herrasmiesvarasmainen tyyli ja ilmemaailma on yhtäkkiä muuttunut paljon enemmän tasolle "geneerinen piirrettypahis". Myös muiden hahmojen ilmeet ovat muuttuneet, ja varsinkin joissakin täyteframeissa heppujen naamataulu vääntyy suorastaan älyttömiin irvistyksiin.

Trolololo-loo~

Moriartysta puheen ollen, Moriarty aiheutti kyllä suurimman itkun. Kyseessä ei ole edes pelkkä "tämä on kuraa" -itku, vaan aidosti säälivä itku. Jos Moriarty vaikutti aiemmissa jaksoissa kovia kokeneelta, tässä hän on kokenut suoranaisen romahduksen! Hän näyttää ja kuulostaa itkevältä vaarilta, joka kituuttaa pienillä tuloilla ja yrittää selvitä päivittäisistä vaivoistaan koheltajien ympäröimänä. Kultalastin ryöstön onnistuttuakin hän joutuu menemään kauppaan polkupyörällä, kukkarossa vain pikkuhiluja. Nyt alkaa aidosti surettaa!

Miten tämä...

...Johti lopulta tähän? Moriarty, 

mitä tapahtui dollarihymyllesi? 

Kaiken kukkuraksi nähtiin taas kerran, ettei Moriarty ole niin ilkeä kuin mitä esittää. Siinä kohtaa kun hän on palaamassa heidän tukikohtaansa polkupyörällä, hän näkee Holmesin hinaamassa tavaravaunua pois autollaan. Moriarty on aikeissa lähteä perään, mutta kääntyykin ympäri ja menee katsomaan, mitä Toddille ja Smileylle on tapahtunut. Kun hän näkee heidät nukkumassa, sen sijaan että hän potkaisisi heidät hereille, niin kuin aluksi näyttää, hän potkaiseekin laatikkoa, johon nämä nojaavat saadakseen heidät hereille! Hän oli huolissaan alaisistaan, eikä purkanut heihin kiukkuaan muuta kuin huutamalla. Tämä sakki alkaa yhä enemmän muistuttaa jotain koheltavaa kaveriporukkaa eikä niinkään pahistiimiä.

Oikeastaan aloin tässä miettimään Moriartyn tilannetta. Monessa kohdassa emme ole saaneet nähdä, että hän ei ole pohjimmiltaan paha, vain huonoille poluille ajautunut. Vaikka hän ei ole koskaan tappanut ketään, on hänen tilillään niin monia murhan yrityksiä, kidnappauksia ja varkauksia, että hän luultavasti saisi kiinni jäätyään vähintään elinkautisen, kenties jopa hirttotuomion. Hänellä ei siis tässä vaiheessa ole enää muita vaihtoehtoja, kuin jatkaa rikoksia! Hänellä on rahat loppu, töitä ei niin vain rikolliselle tarjota ja kiinni jääminen voi tarkoittaa kuolemaa. Pääpahiksemme on totaalisessa umpikujassa! 

Tässä jaksossa myös viitattiin taas Holmesin naamioitumistaitoihin. Tai, jotain sinne päin. Jälleen kerran pelkkä lakki ja aurinkolasit on ilmeisesti riittävä valeasu. Pitäisikö huolestua animesarjojen hahmojen tunnistuskyvyn puutteesta? Luulisi jopa Smileyn tunnistavan Holmesin, jonka on nähnyt jo ties kuinka monta kertaa, mutta ei.

Sherlock on hip ja messissä.

Tämänkertaisesta takaa-ajosta tuli miltei päänsärky. Yhtäkkiä loogisen oloinen rautatie muuttui joksikin sokkeloksi, josta tuli lähinnä mieleen ainaiset Disney-liukumäet. Ja taas lisätodisteita siitä, ettei Holmesin mööpeli ole ihan laillinen. Sellainen kotteroko jaksaisi kiskoa kultaharkoilla lastattua junavaunua?

Tämä valtion rautatieverkosto tuntuu kyllä hyvin sekavalta.

Tässä jaksossa vuorostaan Moriarty teloi itseään. Räjähdyksistä ja junan alle jäämisistä selviäminen on vaan aika saavutus. Ja taas taisi revähtää selkä.

Aijai, tämä tietää lisää ajanvarauksia kiropraktikolle.

Ja kirsikkana kakun päällä, loppuratkaisu! Holmes onnistuu jossain vaiheessa vaihtamaan vaunua toiseen, joka kuljettaa lastina maissia. Miksi juuri maissia? Ai, tietysti loppuratkaisun vuoksi. Mitenkähän lienee käsikirjoittajien keskustelu mennyt sitä ideoidessa?

Jos syöt maissia, tekeekö silloin mielesi tanssia? (Kukaan ei
varmaankaan tunnista viittausta, mutta ihan sama. (Hamtaro))

"Voi ei!"

"Mikä nyt?"

"Emme voi räjäyttää mitään tässä jaksossa! Dramaattinen törmäys ei sovi tähän kohtaan ja moottorin ylikuumennus käytettiin jo aiemmassa jaksossa."

"...Maissia."

"Maissia?"

"Maissia."

"...Mitä maissista?"

"Me räjäytämme maissia."

"...Räjäytämme... maissia? ...Tuohan on nerokasta! Ongelma ratkaistu!"

Tai jotain sinne päin. Sillä niin kävi tässä jaksossa! Jostain syystä Englannin maaseudulle päätyneet maissintähkät olivat ilmeisesti sopivan kuivia, sillä piilopaikan tulisijaan osuessa ne alkoivat paukkua ja aiheuttivat kaikkien aikojen ylilyödyimmän pop corn -räjähdyksen! Tosissaan! Miten ihmeessä paukkumaissi voi aiheuttaa niin suuren paineen rakennukseen, että koko rötiskö posahtaa kuin kuumennettu hiuslakkapullo? Siinä vaiheessa luulisi kaikkien sisälläolijoiden kuolleen, mutta ehei, lisää piirrettyfysiikoita, kaikkihan niitä rakastavat. Katsojat tarvitsevat päivittäisen räjähdyksensä.

Kaiken lisäksi aloin jo kyseenalaistamaan Holmesin henkisen tasapainoisuuden. Jos kerran hän oli jo käytännössä voittanut saatuaan pelastettua kultalastin, miksi ihmeessä hänen pitää jäädä vielä ärsyttämään Moriartya ajelemalla ympäriinsä mööpelillään? Ja miksi juuri maissia? Hänen on täytynyt suunnitella koko vaununvaihtoprojekti etukäteen, koska suunnitelma on liian tarkka spontaaniksi päähänpistoksi. Joten oli pakko oikein irvailla Moriartyn epäonnistumisella ja täyttää junavaunu maissilla? Pelkkä tyhjä vaunu ei siis riittänyt? Piti vielä nöyryyttää?

Oli miten oli, ainoa valopilkku jaksossa oli Smiley, jonka ilmeet ja puheet olivat muuttuneesta piirtotyylistä huolimatta edelleen loistavia. Parhaat framet olivat järjestään lähes kaikki häneen liittyviä! Ehkä tätä sarjaa vielä jaksaa jatkaa, niin kauan kuin Smiley on Smiley.

Tämä paikka räjähtää kohta, mutta hei, ilmaista pop cornia!

No, tämänkertainen arvostelu meni kaikesta huolimatta lopulta paasaukseksi. Toivottavasti ette ehtineet menettää mielenkiintoanne! Ehkä tämän jakson piirtotyyli oli tällainen, koska sarjan suunta oli vielä Miyazakin lähdön jälkeen hakusessa. Toivottavasti taso paranee jaksossa.

Ensi kertaan...

Bonuksena kaksi upeaa lähikuvaa.