Doverin valkoiset kalliot
Rouva Hudsonin salattu menneisyys
![]() |
Huomenta, Holmes. Söpö kampaus. |
H&W asettuvat vahtimaan konetta huomista lentoa varten. Moriarty kuitenkin järjestää heille ansan, sitoo heidät ja ilmoittaa kätkeneensä koneeseen pommin. H&W pääsevät köysistä, jolloin Holmes onnistuu viime hetkellä hyppäämään vauhdista koneeseen. Hän ilmoittaa lentäjälle, että koneessa on pommi, joten laskeutuminen ei ole turvallista ja alkaa etsiä sitä. Moriarty lähtee omalla koneellaan perään, tarkoituksenaan estää Holmesia. Hudson lähtee seuraamaan koneita autolla, ja tulee tarkka-ampujamaisesti pelastaneeksi kaikki pistoolin avulla. Holmes ja lentäjä onnistuvat pakenemaan koneesta juuri ennen kuin kone ehtii merelle.
![]() |
Pienoisena vihjeenä: rouva Hudsonia ei kannata ärsyttää. |
Jes, jes, JES!! Tämä jakso oli lapsena ehdoton suosikkini, pidin siitä jopa enemmän kuin Sininen timantti -jaksosta! Tuo jakson nimi, "Doverin valkoiset kalliot" ei sanonut minulle yhtään mitään, joten ehdin jo olettaa, että kyseessä olisi eräs jakso, jonka nimeä en muista, mutta jossa oli majakka ja ilmapalloja. Olin jo vähällä kirjoittaa jaksomuistiinpanoihini, että "ilmapallo ja majakka ja ilmapallo -jakso", kun ruudulle pärähti lentokone (ja kyllä, kirjoitan blogia varten muistiinpanoja jaksoista). Vasta sitten tunnistin tämän jakson. Katsoin sen aikoinaan niin monta kertaa, että DVD-levy alkoi jo lakkoilemaan (tai sitten Pleikkarimme vain kyllästyi, miten lienee).
Jaksot, joissa esitellään hahmojen taustatarinoita, ovat aina positiivinen lisä, varsinkin lastenohjelmissa. Kun näkee hahmon menneisyyden, hahmoon tulee heti uudenlaista syvyyttä. Se kertoo, että hahmo on joskus ollut kenties erilainen, jolloin nähdään edes aavistus asiasta, jota kutsutaan hahmokehitykseksi. Se on hyvin harvinainen ilmiö lastenohjelmissa. Ja näin vain tämä jakso onnistui kerta heitolla uudistamaan käsitykseni Marie Hudsonin persoonallisuudesta, jota aiemmin olin pitänyt ohuen ohuena.
Kuka olisikaan osannut odottaa, että rouva Hudson, joka aiemmin on osoittanut kiinnostusta vain ruuanlaittoon ja pyykkäykseen, osoittautuisi entiseksi lentäjäksi? Hänen taustansa koko lentokentän tähtenä ja kaikkien suosikkina oli oikeasti mielenkiintoinen, samoin kun hänen miehensä traaginen kuolemaan johtanut lento-onnettomuus. Rouva Hudson jäi leskeksi vain muutaman kuukauden naimisissaolon jälkeen. Sitä ei osaisi odottaa lapsille suunnatussa ohjelmassa. Tässä sarjassa on aiemminkin nähty ammuskelua ja räjähdyksiä, mutta kukaan ei ole koskaan kuollut. Tämä tarina toi sarjaan uuden puolen, että Sherlock Koirassakin voi hahmoille käydä huonosti. Lentokoneen räjähdys voi johtaa myös kuolemaan, ei koomiseen Rakettiryhmä-lentoon. Suru ja menetys ovat olemassa myös piirrosmaailmassa. Samalla Hudsonin menneisyyden kuvauksessa käytetyt vanhan valokuvan sävyt olivat upeaa katseltavaa, samoin kun taustalla kuulunut klassinen musiikki, jossa osuvasti särähti riitasointu sillä hetkellä, kun näytettiin Jim Hudsonin koneen räjähdys. Vaikuttavasti rakennettu tunnelma ja kuvaus Hudsonin menneisyyden traumasta.
![]() |
Rouva Hudsonin lentäjäkaverit ovat aika melodramaattista porukkaa... |
![]() |
Suosittelen käväisemään kiropraktikolla tämän jälkeen. |
Moriartya kävi tässä jaksossa sääliksi enemmän kuin koskaan. Sijoitettuaan suurimman osan varallisuudestaan postimerkkeihin, he joutuvat elämään joesta ongitulla kalalla. Aika alas on vajottu rouva Hudsonin sieppauksen aikaisesta laatu-sherrystä ja munuaispiiraasta (hyvänen aika, miten englantilainen ateria, sherryä ja munuaispiirasta). Tämänkertainen suunnitelma oli muutenkin varsinaista uhkapeliä. Mikään ei taannut, että postilennot olisi lakkautettu onnettomuuksien jälkeen. Ne olisi aloitettu ennemmin tai myöhemmin.
Tapa, jolla Moriarty viritti pääkaksikolle ansan oli loistava. Smiley ansaitsee täyden kympin rouva Hudsonin esittämisestä!
![]() |
Voi Smiley, tuo kyllä pukee sinua! |
Lisäksi tällä kertaa saimme varman viittauksen aiempaan jakson. Moriarty muisti rouva Hudsonin. Kun Moriarty näki rouva Hudsonin tähtäävän heitä aseella, hän huusi: "Rouva Hudson, älkää ampuko!" Eikä rouva Hudson ampunut heitä, vaan heidän koneensa moottorin. Ei kenties mikään merkittävä seikka, mutta olen niin lopen kyllästynyt hahmoja vaivaavaan jaksojenväliseen amnesiaan, että oli virkistävää vaihtelua kun joku hahmo tunnisti toisen.
![]() |
Let's get... |
![]() |
...DANGEROUS!! |
Ainoana särönä tässä jaksossa on eräs yksittäinen kohtaus. Kun rouva Hudson ampuu Moriartyn lentokoneen moottoria, niin että kone alkaa laskeutua, postilentäjien hajoamispisteessä olevassa koneessa ollut pommi irtoaa ja lentää Moriartyn koneen siivelle. Juuri kun ehdin ihastella aitoa ja vakavaa suhtautumista lentokoneonnettomuuksiin, Moriartyn kone räjähtää niin kuin aina ennenkin jakson lopussa, paitsi että tällä kertaa Moriarty ja kumppanit ovat kyydissä. Ja he lentävät koneen raunioiden seassa rakettiryhmämäisesti korkeuksiin. Miksi hyviksille lentokoneen räjähtäminen on hengenvaarallista, mutta pahiksille ei? Ja luulisi rouva Hudsonin, jolla on niin syvät henkiset arvet lento-onnettomuuksista, järkyttyvän kun henkilöt, joille hän laittoi ruokaa ja siivosi, lentävät taivaan tuuliin räjähdyksessä. Vaan ei, rouva Hudson ajelee eteenpäin hienon pyroefektin välkkyessä taustalla. Todella harmittava käänne, varsinkin kun koko räjähdys oli täysin tarpeeton, he olisivat joutuneet tekemään pakkolaskun muutenkin.
![]() |
Rakettiryhmä ampaisee taas matkaan! |
Mutta pois jo negatiivisuus, muuten jakso oli upea! Oli lentäviä autoja ja lentokonetaisteluita ja ammuskeluita, sekä muuta yhtä tälle sarjalle tyypillistä. Saatiinpa nähdä vielä hieno lentokonepako auton kyytiin hyppäämällä. Ja selvisihän se jakson nimen syykin lopulta. Loppukohtauksessa meren rannalla komeilevat Doverin valkoiset kalliot.
![]() |
Voihan cliffhanger sentään! |
Jakson ääninäyttely oli jopa yllättävän tasokasta, siis sivuhahmojen osalta. Päähenkilökaartin ääninäyttely nyt on aina ollut loistavaa tässä sarjassa. Tällä kertaa myös pienemmän roolin hahmojen ääni oli miellyttävää kuunneltavaa. Lentäjäporukan jäsenten äänet olivat kaikki eläväisiä ja jokainen tuntui panostavan omaan suoritukseensa. Hauskana yksityiskohtana Seppo Kolehmainen kuulosti Holmesina oikeasti siltä kuin hänellä olisi ollut piippu suussa. Puhe oli välillä hiukan mumisevaa, etenkin lentokoneen päällä tasapainoillessa.
Jäljelle jääkin lopulta vain yksi kysymys: Kuinka vanha rouva Hudson on? Hän ei vaikuta yli kolmikymppiseltä ja japaninkielisessä versiossa iäksi taidettiin joskus mainita 19 vuotta. Onko siinä kuitenkaan mitään järkeä? Miten ihmeessä 19-vuotias olisi ehtinyt suorittaa menestyksekkään uran lentäjänä, mennä naimisiin, jäädä leskeksi ja siirtyä talon vuokraemännäksi, jollaisena hän oletettavasti on toiminut jo jonkin aikaa? Alan melkein kallistua tekstitysvirheen kannalle. Se ei olisi siinä käännöksessä mitenkään uusi asia.
Oikeastaan on vielä toinenkin kysymys: Miksi juuri "Marie" Hudson? Kirjoissa rouva Hudson mainittiin skotlantilaiseksi, mutta etunimi Marie kuulostaa enemmän ranskalaiselta. Toisaalta kyseessä voi olla myös lempinimi, Louisa Alcottin kirjoista olen oppinut, että tuon ajan hienostoneitien keskuudessa oli trendikästä käyttää ranskalaisen kuuloista nimeä. Ei kun hetkinen... Moriartyhan kutsui rouva Hudsonia nimenomaan Marie Hudsoniksi ja hän tuskin käyttää lempinimiä kenestäkään. Mitenkähän on... toisaalta tämän sarjan rouva Hudson on kyllä täysin eri hahmo kuin kirjojen rouva Hudson, joten ei kai se etunimi niin paljon haittaa.
Joka tapauksessa, vioistaan huolimatta jakso oli upea. Miyazakin ohjaamien jaksojen kerronta ja animaatio on hienoa seurattavaa. Ja laskelmieni mukaan niitä pitäisi olla vielä yksi jäljellä. Sitä odotellessa! Alamme lähestyä jo puolta väliä sarjan suomidubissa. Kiitos, kun olette jaksaneet lukea!
Auf wiedersehen...
![]() |
"Mitähän seuraava jakso tuo tullessaan?" |
Tässä jaksossa muutenkin Smileyn repliikit oli parhaita.
VastaaPoistaEi mikään ihme, kun en tunnistanut tämän jakson suomidubbinimeä. Japaninkielisessä julkaisussa jakso oli nimellä Suuri ilmataistelu Englannin kanaalin yllä.
VastaaPoista